Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Palautteen antaminen, Viestintä

Miten kirjoitetaan yhdessä? Osa 2: Prosessin eri vaiheissa voi hyödyntää erilaisia työskentelytapoja

EveliinaKorpela_2018_kirjoittaminen01

Millainen työskentelytapa yhteiskirjoittamisessa on kaikkein toimivin? Tässä joitakin ratkaisuvaihtoehtoja Mike Sharplesilta (2003: 168 – 175). Näitä työskentelytapoja voi myös sekoittaa keskenään, sillä usein tehokkainta on työskennellä eri tavoin prosessin eri vaiheissa.

Rinnakkaiskirjoittaminen (parallel working)
Rinnakkaiskirjoittaminen on yleisin yhteiskirjoittamisen muoto. Siinä ryhmä tekee selkeän työnjaon esimerkiksi niin, että teksti jaetaan osiin, ja jokainen työstää omaa palaansa tekstistä samanaikaisesti. Sen jälkeen kokoonnutaan yhteen antamaan palautetta ja keskustelemaan, minkä jälkeen tekstiä työstetään edelleen. Rinnakkaiskirjoittamisessa ryhmäläisillä voi olla erilaisia rooleja vahvuuksiensa mukaan: yksi voi huolehtia kielenhuollosta, yksi hakee lähteitä ja koostaa alustavan tekstipohjan, joku yhdenmukaistaa viitetekniikan, toinen varmistaa, että tekstin tyyli säilyy samana kirjoittajan vaihtuessa jne.
Etuja: Tekstiä syntyy nopeasti, jokaisen vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Haittoja: Erilaisten tekstien yhteensovittaminen voi olla vaikeaa ja joskus ihmiset tekevät päällekkäistä työtä.

Peräkkäinen kirjoittaminen (sequential working)
Peräkkäisessä kirjoittamisessa ensimmäinen kirjoittaja tekee luonnoksen, jota seuraava täydentää ja parantelee, ja lähettää sen jälleen eteenpäin seuraavalle, joka muokkaa tekstiä edelleen jne. Peräkkäiskirjoittaminen sopii tilanteessa, jossa työnjaon ei tarvitse mennä aivan tasan tai jossa ryhmän jäsenillä on selkeästi eriytyneet roolit: ideoija ja suunnittelija, tekstin luonnostelija ja tekstin viimeistelijä. Peräkkäinen työskentely sopii myös silloin, kun tekstin aihetta on vaikea pilkkoa selvästi jaettaviin palasiin.
Etuja: Kaikilla on koko ajan tekstistä oikea versio, päällekkäistä tai turhaa työtä ei tule, kun vain yksi työstää tekstiä kerrallaan.
Haittoja: Prosessi voi pysähtyä yhteen henkilöön, lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa on vain vähän.

Vastavuoroinen kirjoittaminen (resiprocal working)
Vastavuoroisessa kirjoittamisessa kaikki työstävät samaa tekstiä yhtä aikaa ja reagoivat toisiinsa välittömästi. Yksi ryhmästä voi toimia kirjurina, kun muut kommentoivat vieressä, tai sitten kaikki työstävät yhtä aikaa samaa dokumenttia toistensa tekstejä kommentoiden.
Etuja: Työtapa synnyttää vahvan yhteisöllisyyden kokemuksen, tekstistä tulee yhteistä.
Haittoja
: Työtapa on hidas ja jotkut ajatukset ja tekstikappaleet saattavat kadota innostuksen pyörteissä – tai sitten innostus katoaa kokonaan, kun oma ääni ei tulekaan kuuluviin.

Seuraava kuvio havainnollistaa, miten teksti ja palaute kulkevat ryhmässä eri työskentelytavoissa.

SieppaaKuvio 1. Yhteiskirjoittamisen työskentelytavat (Sharples 2003: 172)

 Usein käy niin, että etenkin prosessin alkuvaiheessa yksi ryhmästä työskentelee enemmän, vaikka koko ryhmän tukea tarvitaankin kaikissa vaiheissa. Eden ja Lunsfordin (1990) mukaan seuraava työskentelyjärjestys on yhteiskirjoittamisessa kaikkein yleisin (ks. Sharples 2003: 172):

  • Yksi ryhmästä tekee suunnitelman tulevasta tekstistä. Ryhmä antaa suunnitelmasta palautetta.
  • Yksi ryhmästä kirjoittaa yhteisen palautteen pohjalta uuden, tarkemman luonnoksen tekstistä.
  • Luonnoksen pohjalta ryhmä keskustelee tulevasta tekstistä ja jakaa tekstin paloihin niin, että jokainen ryhmästä saa kirjoittaa oman palasensa. Lopuksi palat kootaan yhteen ja ryhmä tarkistaa ja yhdenmukaistaa tekstin.

Seija Mertaniemen (2018) tutkimuksessa seitsemäsluokkalaiset pitivät yhteiskirjoittamista innostavana työskentelytapana. Vaikka yläkoululaisia ja ammattikorkeakouluopiskelijoita ei voikaan suoraan verrata, nostaa Mertaniemen väitöstutkimus yhteiskirjoittamisesta esiin monia sellaisia puolia, jotka pätevät kouluasteesta riippumatta. Toivottavasti ammattikorkeakouluopiskelijatkin löytävät yhteiskirjoittamisen ilon!

 

Lähteet:

Ede, Lisa & Lunsford, Andrea 1990. Singular Texts/Plural Authors: Perspectives on Collaborative Writing. Illinois: Southern Illinois University Press.

Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankki 2020. Jyväskylän yliopisto. Saatavana osoitteessa: <https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/kirjoittamisen-tutkimus>. Luettu 12.6.2020.

Mertaniemi, Seija 2018. Seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan opetusta eheyttävässä moniaineprojektissa. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Saatavana osoitteessa:  <http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218359.pdf >. Luettu 12.6.2020.

Sharples, Mike 2003. How We Write : Writing as Creative Design. E-kirja.
London: Routledge.

 

Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Palautteen antaminen, Puheviestintä, Viestintä

Miten kirjoitetaan yhdessä? Osa 1: Valmistautuminen ja keskustelu on tärkeää

EveliinaKorpela_2018_kirjoittaminen01

Ammattikorkeakoulussa kirjoitetaan paljon yhdessä. Projektiraportit, oppimistehtävät, esitelmät ja alustukset laaditaan monesti pienryhmissä, ja opinnäytetyökin tehdään pareittain. Usein opiskelijat pitävät yhteiskirjoittamista haastavana tai jopa epämiellyttävänä – ainakin ennen varsinaista kirjoitusprosessia. Jälkikäteen he saattavat luonnehtia yhteiskirjoittamista positiiviseksi kokemukseksi.

Jotta opiskelijoilla ei olisi turhia pelkoja tai ennakkoluuloja, he tarvitsevat enemmän tietoa siitä, miten yhteiskirjoittamisprosessin saa sujumaan, miten yhteiskirjoittamisesta saa irti parhaat puolet ja miten voi välttää yhteiskirjoittamisen karikot. Olen koonnut kaksiosaiseen blogipostaukseeni käyttökelpoisimmat vinkit, joiden avulla yhteiskirjoittamisen saa onnistumaan.

Yhteiskirjoitusprosessin alussa on sovittava pelisäännöistä

Ennen yhteiskirjoitusprosessin alkua ryhmän tai parin pitää keskustella ainakin seuraavista asioista:

  • Yhteiset tavoitteet. Haluavatko kaikki tähdätä viitoseen vai riittääkö jollekulle kakkonen? Yhteisistä tavoitteista sopiminen lisää ryhmäläisten motivaatiota ja sitoutumista, joita ilman yhteiskirjoittaminen ei onnistu.
  • Yhteinen ymmärrys. Ovatko kaikki ymmärtäneet tehtävänannon samoin? Tietävätkö kaikki, millaista tekstiä (tekstin pituus, tyyli, sisältö, jäsentely, lähdeviitetekniikka, tavoite, kohderyhmä) ryhmä on tuottamassa?
  • Työskentelytapa ja aikataulu. Millä yhteiskirjoitusalustalla tekstiä tuotetaan? (Metropoliassa opiskelijoiden käytössä ovat esim. Google Docs ja OneDrive. Huom. Tekstistä kannattaa tehdä useita kopioita, niin että eri versiot ovat eri tekstitiedostoissa ja niistä voi myöhemmin keskustella.) Entä mikä on ryhmän työskentelytapa, työnjako ja aikataulu? Mitkä ovat sanktiot, jos joku ryhmästä lipsuu aikataulusta? Entä miten ryhmä palkitsee itsensä?
  • Palaute ja kompromissit. Yhteiskirjoittamisessa teksti rakentuu prosessissa, joten kirjoittaminen vaatii palautteen antamista ja vastaanottamista, kompromissien tekemistä ja omista ajatuksista luopumista ryhmän yhteiseksi hyväksi. Taito antaa rakentavaa, täsmällistä ja oikea-aikaista palautetta onkin yhteiskirjoittajan tärkein ominaisuus.

Yhteiskirjoittaminen vaatii siis paitsi kirjoitusviestinnäntaitoja, myös erinomaisia puheviestintätaitoja, esimerkiksi taitoa kuunnella, havainnoida ja perustella sekä sovittaa erilaisia tavoitteita yhteen.

Oulun yliopiston Kirjoittajan ABC -sivustolla on mainio lista yhteiskirjoittamisen eduista ja haitoista. Parhaimmillaan yhteiskirjoittaminen on hauskaa ja kehittää mm. ajattelua, argumentointia ja kirjoitustaitoja. Pahimmillaan yhteiskirjoittaminen on prosessi, jossa työ jakautuu epätasaisesti, kukaan ei saa näkemyksiään kuuluviin ja tekstistä tulee epäkoherentti sillisalaatti.

Kielikuraattori

Mistä tietää, että lähde on tieteellinen?

EveliinaKorpela_2018_viitetekniikka01

Eräällä kurssillani opiskelijat saivat tehtäväkseen arvioida valitsemansa tieteellisen artikkelin kieliasua, tyyliä, otsikointia ja viittaustekniikkaa. Yksi tehtävän haasteista näytti olevan se, ettei kaikilla opiskelijoilla ollut käsitystä siitä, mikä on tieteellinen artikkeli. Mistä tunnistaa tieteellisen lähteen?

Julkaisujen tieteellisyyden arviointia helpottaa se, että lokakuussa 2014 otettiin käyttöön vertaisarviointitunnus. Vertaisarviointi tarkoittaa, että vähintään kaksi riippumatonta asiantuntijaa arvioi julkaisun ennalta määriteltyjen vaatimusten mukaisesti. Tunnuksen avulla voidaan osoittaa selvästi lukijoille, mitkä kirjoitukset ovat vertaisarvioituja – ja siis tieteellisiä. Tunnuksen käyttöoikeutta haetaan Tieteellisten seurain valtuuskunnalta.

Esimerkiksi seuraava Hoitotiede-lehdessä julkaistu artikkeli (Suvanto & Siira & Kaakinen & Männikkö & Ruotsalainen 2020) on tieteellinen. Otsikon vieressä on merkintä vertaisarviointitunnuksesta, lisäksi artikkeli täyttää muutkin tieteellisen tekstin tunnusmerkit: siinä on tarkat lähdeviitteet, lähdeluettelo ja johdanto, esitellään tutkimuksen metodi, kerrotaan saaduista tutkimustuloksista sekä pohditaan tuloksia ja niiden luotettavuutta tarkemmin.

Sieppaa

Ennen vuotta 2014 julkaistuissakin tieteellisissä artikkeleissa on usein kerrottu erikseen vertaisarviointikäytännöstä. Jos vertaisarviointimainintaa ei ole, tekstin tieteellisyyden voi päätellä monista muista sekoista: tieteellisessä tekstissä mukana on tarkat lähdeviitteet ja lähdeluettelo, tekstissä kerrotaan, millaista metodia tutkimuksessa on käytetty, millaisia tutkimustuloksia on saatu, lisäksi tekstissä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta, tuodaan esiin tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja luotettavuutta sekä esitellään tekstin kirjoittajat ja heidän positionsa. Tieteellisen tekstin kieliasu on neutraalia, täsmällistä ja toteavaa, ja kaikki ajatukset perustellaan hyvin.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön julkaisema lastensuojelun ammattilehti 30 päivää ei ole tieteellinen julkaisu. Esimerkiksi seuraavaa artikkelia (Anttila & Kämäräinen 2019) ei ole vertaisarvioitu, tekstissä ei esitellä tutkimusmetodia tai tutkimustuloksia, eikä mukana ole eksakteja lähdeviitteitä, vaikka artikkelin lopussa onkin lähdeluettelo osoittamassa, mistä kirjoittajat ovat hakeneet tietoa.

Sieppaa2

Lisäksi 30 päivää -lehdessä julkaistun artikkelin tyyli on kauttaaltaan erilainen kuin tieteellisessä julkaisussa: tekstissä annetaan ohjeita ja suosituksia, lisäksi osoitetaan selvästi, että kirjoittajilla on vahva näkökulma (lastensuojelussa on parannettava mahdollisuuksia perhehoitoon), mikä tuodaan artikkelissa esiin.

Myös tiedekirja voidaan varustaa vertaisarviointimerkinnällä. Samoin kuin tieteellisissä artikkeleissa, on tiedekirjoissakin ilmoitettu tarkasti käytetyt lähteet tekstiviitteiden ja lähdeluettelon avulla. Lisäksi tiedekirjassa esitellään kirjoittajan käyttämä tutkimusmetodi ja saadut tulokset sekä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta.

Oppikirjoissa ja tietokirjoissa ei läheskään aina ole tarkkoja lähdeviitteitä, lisäksi tieto on tiivistettyä ja yksinkertaistettua. Tiedekirjan ja tietokirjan eroista voi lukea lisää Aino Rajalan hyvästä blogipostauksesta.

Ammattikorkeakoulussa niin tieteellisiä artikkeleita, ammattiartikkeleita kuin tietokirjojakin saa käyttää opinnäytetyön lähteenä. Runsas tieto- ja oppikirjojen sekä ammattiartikkeleiden käyttäminen ei kuitenkaan paranna opinnäytetyön arvosanaa – ensisijaisia lähteitä ovat aina tieteelliset lähteet.

 

Kielikuraattori, Lähteet, Opinnäytetyön kirjoittaminen, Viitetekniikka

Tarvitaanko lähdeviitettä, jos asia on kaikille selvä?

EveliinaKorpela_2018_viitetekniikka01 

Eräs opiskelijani pohti sitä, tarvitaanko lähdeviite, jos asia on (ainakin itselle) jo ihan selvä, eikä oikeastaan enää edes muista, mistä tiedon on alun perin lukenut. Tämä on oleellinen kysymys, jota kaikki tutkijat joutuvat pohtimaan tutkielmaa tehdessään. Tässä joitakin esimerkkejä, jotka toivottavasti avaavat tätä lähdeviitepulmaa konkreettisesti.

Esimerkki 1: ”En muista, mistä olen tiedon alun perin oppinut.”
Olet oppinut eri lähteitä lukemalla ja tutkimalla, miten näköärsyke kulkee aivoissa. Asia on sinulle päivänselvä ja pohdit, onko näköärsykkeiden kulku muillekin selvää. Vastaus on: ei ole. Opimme usein asioita vähitellen, eri lähteistä saamaamme tietoa yhdistellen. Vaikka olisitkin oppinut jonkin asian syvällisesti monista eri lähteistä tietoa yhdistellen, niin oppimistehtävissä asian esittämiseen täytyy etsiä sopiva tieteellinen lähde.

Näköärsykkeen kulkeminen aivoissa on tieto, joka vaatii lähdeviitteen. Lähdeviitteeksi käy jokin lääketieteellinen artikkeli, jossa tutkitaan näköärsykkeitä ja kerrotaan näköärsykkeiden kulkemisesta, mutta ammattikorkeakoulussa lähteeksi hyväksytään myös vaikkapa anatomian oppikirja, jossa esitellään silmän toimintaa ja näköärsykkeiden kulkemista aivoissa.

Esimerkki 2: ”Kaikkihan tämän tietävät.”
Joissakin tapauksissa tieto on yhteistä. Esim. virke ”Suomen talvisota vuosina 1939–1940 kesti kaikkiaan 3,5 kuukautta” ei tarvitse lähdettä. Jos kuitenkin alat kertoa sodasta tarkemmin, esim. kuinka moni sotilas haavoittui tai kuoli talvisodassa tai paljonko oli evakkoja, tarvitaan jo lähdeviite.

Myös ympäristö, jossa kirjoitat, vaikuttaa lähdeviitteiden tarpeeseen. Jos olet opiskelijavaihdossa kumppanikorkeakoulussamme Hongkongissa ja kirjoitat: ”The Winter War began on 1939 and ended three and a half months later on 1940”, tämä onkin tieto, jota on tärkeä taustoittaa. Talvisota saattaa olla lukijalle täysin vieras asia, minkä vuoksi talvisota-virkkeeseen on hyvä liittää jokin englanninkielinen lähde, niin että vastaanottajat pääsevät lukemaan aiheesta lisää.

Esimerkki 3: ”Tein tämän havainnon itse, joten se pitää paikkansa.”
Olet huomannut, että isät eivät juurikaan pidä vanhempainvapaita ja arvelet sen johtuvan siitä, että isillä on usein parempi palkka ja vähemmän tiivis suhde lapsiinsa kuin äideillä. Vaikka arkipuheessa voit tuoda esiin havaintojasi ilman lähdettä, täytyy opinnäytetöissä tai oppimistehtävissä havaintoihin liittää aitoa faktaa: esim. THL:n (tai jonkun muun tutkimuslaitoksen) tilastotietoa vanhempainvapaiden käytöstä  tai tutkimuksia sukupuolten välisistä palkkaeroista.

Havainnot ovat tärkeitä, mutta usein niille täytyy etsiä tukea tutkimuksista, ennen kuin niitä voi kirjoittaa opinnäytetöihin.

Esimerkki 4: ”Alkuperäistä lähdettä on mahdoton löytää.”
Mikä on alkuperäisin lähde? Kerrot empowerment-käsitteestä ja sinusta tuntuu, että kaikki lähteesi viittaavat aina johonkuhun muuhun. Joskus on lähes mahdotonta sanoa, mikä on kaikkein alkuperäisin lähde. Ohjeeni tällöin on, että viittaat useisiin näkemyksesi mukaan vakuuttavimpiin ja alkuperäisimpiin lähteisiin:

Empowerment-käsitettä voidaan lähestyä eri tavoin: huomio voidaan kiinnittää laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteellisiin tekijöihin tai suppeammin yksilöön ja  yksilön voimavarojen vahvistamiseen. Nykyään keskustelun näkökulma on useammin yksilön toimintakyvyn kasvattamisessa ja yksilön vahvuuksien valjastamisessa käyttöön kuin yleisemmissä rakenteellisissa tekijöissä. (Mm. Inglis 1997; Archilbald & Wilson 2011; Wildemeersch & Olesen 2012; Ryynänen & Nivala 2017.)

Tsemppiä kaikille kesällä opinnäytetyötään puurtaville!

 

 

Asiatyyli, kielenhuolto, Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Opinnäytetyön kirjoittaminen

Kymmenen käskyä opinnäytetyön viimeistelijälle

EveliinaKorpela_2018_opinna-ytetyo-01

Opinnäytetyön viimeistely jää monilta opiskelijoilta viime hetken kiireessä tekemättä. Jätä kuitenkin voimia tähän loppukiriin, sillä huolellinen viimeistely voi nostaa opinnäytetyön arvosanaa. Parhaiten viimeistely onnistuu, kun asennoidut tämän kirjoitusvaiheen olemassaoloon jo etukäteen: jätä viimeistelylle aikaa 1–2 viikkoa. Kun viimeistely on osa kirjoitusprosessia, se ei tunnu ylimääräiseltä työltä tilanteessa, jossa ”oppari on jo valmis”, vaan tärkeältä vaiheelta, jossa viilaat opparisi iskuun. Ennen viimeistelyvaihetta anna opinnäytetyön hautua itsekseen muutama päivä. Haudutusvaiheessa älä lue tai selaile tekstiäsi, vaan tee jotain ihan muuta. Parhaiten viimeistely onnistuu, kun olet saanut tekstiisi hieman etäisyyttä.

Kymmenen käskyä opinnäytetyön viimeistelijälle:

  1. Lue sisällysluettelo ajatuksella: näkyykö siinä opinnäytetyön punainen lanka? Pitäisikö joidenkin lukujen paikkaa vaihtaa? Ovatko otsikot keskenään symmetrisiä ja informatiivisia? Onko opinnäytetyön pääotsikko toimiva? Kertooko se ytimekkäästi siitä, mitä työssäsi käsitellään? Tarvittaessa muokkaa sisällysluetteloa niin, että lukija huomaa heti sisällysluetteloa silmäiltyään, mistä työssä on kysymys.
  2. Lue ensimmäinen luku (johdanto). Miten johdattelet lukijan aiheeseen? Vastaa johdannossa seuraaviin kysymyksiin: Mikä on opinnäytetyösi hyöty työelämälle? Ketkä hyötyvät työstäsi ja sen tuloksista kaikkein eniten? Miksi juuri tästä aiheesta kannattaa tehdä opinnäytetyö? Mihin työelämässä nousseeseen haasteeseen/ongelmaan/ilmiöön opinnäytetyösi antaa vastauksia?
  3. Lue viimeinen (tai toiseksi viimeinen) pohdinta-luku. Syvennätkö pohdinnassa ajatuksia, joita esität johdannossa? Vastaa pohdinnassa seuraaviin kysymyksiin: Miten työsi tulokset leviävät? Mitä uutta tuot alalle? Miten työntekijät hyötyvät työstäsi? Millaisia muutoksia työhön tai työn tekemiseen opinnäytetyön tulosten pohjalta olisi hyvä tehdä? Miten työn tekemistä voisi kehittää opinnäytetyön tulosten pohjalta? Entä mitä kehittämishaasteita jäi vielä ratkaisematta? Miten työsi sijoittuu osaksi oman alasi tutkimusta?
  4. Lue ne luvut, joissa esittelet taustaa ja teoriaa. Teoria-luku ei saisi jäädä irralliseksi, vaan lukijalle on osoitettava, miksi tämä teoria tai nämä käsitteet ovat tärkeitä tämän opinnäytetyön kannalta. Lisää teoria-lukuun virkkeitä, joissa tuot konkreettisesti esiin sen, miksi teorian esittely on oman opinnäytetyösi aiheen kannalta tärkeää. Keskeisiä käsitteitä tässä opinnäytetyössä ovat…, sillä ne…. Määrittelen tässä opinnäytetyössä X:n Y:ksi, koska… X auttaa hahmottamaan sitä, millaisia…
  5. Arvioi kriittisesti lähteitäsi: sisältävätkö käyttämäsi lähteet akateemista, luotettavaa ja analyyttistä tutkimusta vai nojaatko internetsivuihin tai tietoa yleistäviin oppikirjoihin? Riittävätkö käytetyt lähteet opinnäytetyöhön vai pitäisikö sinun lukea lisää vertaisarvioituja, tieteellisiä lähteitä (artikkeleita ja väitöskirjoja) sekä peilata omaa työtäsi niihin?
  6. Lue luvut, joissa analysoit aineistoasi ja esittelet tuloksiasi – tai monimuotoisessa opinnäytetyössä luvut, joissa arvioit opinnäytetyössä toteutettua toimintaa/tuotosta analyyttisesti. Tarkista, vastaatko omiin tutkimuskysymyksiisi tai tutkimustehtävääsi sekä peilaatko tuloksiasi ja havaintojasi aiempiin tutkimuksiin tai edellä esittämääsi teoriaan. Tuo luvuissa konkreettisesti esiin, miten tuloksesi ja havaintosi suhtautuvat aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Onko joku muu huomannut saman asian? Onko joku muu kirjoittanut samasta aiheesta? Onko joku muu tehnyt erilaisia havaintoja? Jos vaikkapa tarkastelet varhaiskasvattajien kokemuksia työstressistä ja huomaat, että lisääntynyt dokumentointivelvoite lisää heidän kokemustaan stressistä, sinun on hyvä liittää ilmiö laajempaan trendiin sosiaali- ja terveysalan tekstualisoitumisesta: Myös aiemmissa tutkimuksissa Y:stä on esitetty, että… Toisaalta muutamassa tutkimuksessa on tuotu esiin myös Y, mikä ei käynyt ilmi tässä aineistossa. Siihen tosin voi vaikuttaa se, että… Jos työsi tuloksena on toiminta tai tuotos, tarkista, että kerrot opinnäytetyössäsi siitä, miten toteuttamasi toiminta tai tuotos eroaa aiemmista. Mitä samaa tuotoksessa on kuin aiemmissakin vastaavissa sekä mitä uutta tuotoksesi antaa työntekijälle?
  7. Lue koko opparisi kannesta kanteen. Poista turha toisto. Olet luultavasti siirrellyt tekstiä luvusta toiseen, ja joskus joku kappale on saattanut jäädä tuplana kahteen eri lukuun. Katso, mitä voit vielä tiivistää ja jättää pois. HUOM. Varmista, että viittausmerkinnät ovat tekstin siirtelyjen jälkeen edelleen oikein.
  8. Jos työssäsi on taulukoita tai kuvioita, varmista, että kirjoitat tekstissä auki taulukon tai kuvion merkityksen.  Mitä uutta taulukko tai kuvio tuo? Mitä asiaa se havainnollistaa? Osoita lukijalle selkeästi, mikä taulukossa tai kuviossa on tärkeää.
  9. Tee lopuksi kielenhuolto: korjaa kirjoitus- ja lyöntivirheet, tarkista yhdyssanat, pilkut ja pisteet, vaikeat lauseenvastikkeet jne. Varmista lisäksi, että tekstiviitteet ja lähdeluettelo vastaavat toisiaan ja että ne on tehty ohjeiden mukaan.
  10. Anna tekstisi jollekulle ulkopuoliselle luettavaksi. Kysy, ymmärtääkö hän, mistä opinnäytetyössä on kysymys ja miksi se on tehty. Jos hän ei ymmärrä, aloita viimeistely uudelleen kohdasta 1.

Kun kaikki on valmista, kirjoita opinnäytetyösi tiivistelmä.

Iloa opparin viimeistelyyn!

Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Opinnäytetyön aihe, Opinnäytetyön kirjoittaminen

Tiivistelmä kertoo opinnäytetyöstä kaiken olennaisen

EveliinaKorpela_2018_opinna-ytetyo-01

Opiskelijat ovat tänä(kin) syksynä pähkäilleet opinnäytetöiden tiivistelmien kanssa. Usein kiireessä laadittu tiivistelmä on leikattu ja liimattu suoraan opinnäytetyön tekstistä, jolloin kokonaisuus jää epäjohdonmukaiseksi. Paras tiivistelmä syntyy silloin, kun se kirjoitetaan kokonaan itsenäiseksi tekstiksi, ilman opinnäytetyön tekstin kopiointia.

Tiivistelmässä opiskelija kiteyttää opinnäytetyönsä olennaisimmat asiat 3–4 kappaleeseen. Tiivistelmä kirjoitetaan Metropoliassa tiivistelmäpohjaan, jossa on omat laatikkonsa opinnäytetyön bibliografisille tiedoille sekä opinnäytetyön avainsanoille. Varsinaiseen tiivistelmälaatikkoon mahtuu noin 2 500 merkkiä (välilyöntien kanssa). Tiivistelmä kirjoitetaan suomeksi ja englanniksi. Käännöksen ei tarvitse olla sanatarkka, pääasia on, että käännöksessäkin työstä esitetään kaikki olennaiset tiedot.

Tiivistelmän tulisi toimia itsenäisenä tekstinä niin, että lukija saa tiivistelmän avulla hyvän käsityksen opinnäytetyön sisällöstä. Tiivistelmään ei laiteta kuvioita, taulukoita, erillistä lähdeluetteloa tai yksityiskohtaisia lähdeviitteitä. Tärkeimmistä taustateorioista tai tutkimuksista voi kuitenkin kertoa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden tiivistelmissä korostuu opinnäytetyön yhteys työelämään ja tulosten hyödynnettävyys työelämässä. Yleensä tiivistelmä rakentuu seuraavista kappaleista:

1) Työn tausta ja tavoite: Mihin tarpeeseen opinnäytetyö vastaa? Mitä työelämän haasteita siinä ratkaistaan? Kuka on työn tilaaja tai ketkä ovat työelämän yhteistyökumppaneita? (Ilman henkilöiden nimiä.) Mitkä ovat opinnäytetyön keskeiset käsitteet ja teoriat?
2) Työn toteutus, aineisto ja metodi: Miten työ on toteutettu? Millaisia vaiheita opinnäytetyössä on? Jos mukana on aineistoa, tiivistelmässä kerrotaan, miten aineisto on kerätty ja miten aineistoa on tarkasteltu.
3) Keskeiset tulokset tai tuotokset. Ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön tuotoksena voi olla jokin työelämälle hyödyllinen materiaalipaketti (esim. ohjevihko, verkkosivusto, perehdytyskansio) tai jokin kohderyhmälle järjestetty tapahtuma (toimintapäivä, luentosarja, verkkokurssi).
4) Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset: Mitä hyötyä opinnäytetyöstä on työelämälle? Ketkä voivat hyödyntää tuloksia/tuotoksia ja miten? Miten tuloksia/tuotoksia viedään käytännön työelämään? Mitä jäi vielä tarkastelun ulkopuolelle? Mitä olisi hyvä tehdä tulevaisuudessa?

Kappaleiden pituus kertoo parhaimmillaan opinnäytetyön eri osien painoarvoista. Jos opinnäytetyö on teoriapainotteinen, taustaa ja teoriaa esittelevä kappale on pitempi kuin kehittämisehdotuksista kertova kappale. Jos taas opinnäytetyössä on tarkoitus nimenomaan kehittää jotakin uutta työelämää varten, on johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia esittelevä kappale tiivistelmän pisin.

Tutkimustuloksista kerrotaan preesensissä (Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajat pitävät siirtymätilanteita tärkeinä…), työvaiheista taas kerrotaan imperfektissä (Haastateltavat valittiin yhteistyöpäiväkodeista niin, että mukaan saatiin niin lastentarhanopettajia kuin lastenhoitajiakin; haastateltavista 32 % oli miehiä). Yleensä tiivistelmässä käytetään passiivia, vaikka opinnäytetyössä muuten käytettäisiinkin minä- tai me-muotoja (Opinnäytetyössä tarkastellaan…) Myös kolmatta persoonaa voi käyttää (Opinnäytetyö tuo esiin, Tulokset havainnollistavat sitä, miten…)

Omaan laatikkoonsa laitettavat avainsanat kuvaavat opinnäytetyön sisältöä 3–4 sanalla (esim. pedagoginen dokumentointi, osallisuus, huoltajat). Apuna avainsanojen valinnassa voi käyttää erilaisia asiasanastoja. Mallia avainsanoihin voi katsoa aiemmista opinnäytetöistä. Pulmallisissa tilanteissa apua avainsanojen pohdintaan saa myös kirjastosta.

HUOM. Metropolian hyvinvointialojen opiskelijoiden kannattaa tilata itselleen Hyvinvointialojen opinnäytetyön työtila Moodlesta. Sieltä löytyvät hyvät vinkit ja pohjat opparin tekoon.

Lähteet:
Jamk.fi. Opinnäytetyön raportointi.

Kielijelppi. Jelppiä akateemiseen viestintään.

 

Kielikuraattori

Mitä kalsarifirma tekee paremmin kuin kirkko?

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

Asiakkaan kohtaaminen ruudulla tai paperilla on yllättävän haastavaa. Jos viestiä ei suunnittele ja mieti tarkkaan vastaanottajan näkökulmasta, voi tulla monenlaisia kömmähdyksiä. Esimerkiksi 70 vuotta täyttävä sukulaiseni sai heinäkuussa kotiseurakunnaltaan hämmentävän onnittelukirjeen. Kirje näytti tältä:

Capture

Mistä kertoo se, että 70 vuotta täyttävä saa kirjeen, jossa häntä onnitellaan siitä, että hän täyttää JOKO 70 vuotta TAI 75 vuotta? Ainakin kehnosta asiakasrekisterin hyödyntämisestä. Seurakunnilla on nimittäin käytössään valtavan upea asiakasrekisteri, ns. kirkonkirjat. He tietävät jäsentensä syntymäpäivät, kastepäivät, rippipäivät ja hääpäivät. Lisäksi kirkonkirjoista selviää, kuka on muuttanut minnekin ja keitä kirkon jäsenten perheisiin kuuluu.

Viesti ei muutenkaan anna kovin henkilökohtaista vaikutelmaa. Kun joku haluaa onnitella ”kotiseurakunnan puolesta” ja kun ”kotiseurakunta haluaa muistaa”, herää lukijalle tunne kasvottomasta instituutiosta. Kuka siis oikeastaan haluaa muistaa merkkipäivän viettäjää? Kirjeen lopussa on kyllä pitkä lista seurakunnan työntekijöistä titteleineen ja puhelinnumeroineen, mutta lukijan tehtäväksi jää etsiä listasta se oikea henkilö, jolle ilmoittautua. Pieni kappeliseurakunta kuuluu suureen maalaisseurakuntaan, ja eri paikkakunnilla asuvat seurakuntalaiset viettävät juhlaa omassa pitäjässään. Etäiseltä tuntuu myös kotiseurakunnan toive siitä, että ”Teillä ei olisi läheistä mukana juhlassa”. Joku ”70 tai 75 vuotta täyttävä” saattaa jäädä juhlista pois sillä perusteella, ettei pysty liikkumaan ilman saattajaa. Maalla etäisyydet ovat pitkiä, ja monet tarvitsevat vähintään kuljettajan päästäkseen ”isolle kirkolle”.

Monet uudet yritykset ovat panostaneet asiakasviestintään huolella. Esimerkiksi eräs suomalainen miesten alusvaatteita kauppaava yritys lähetti asiakkaalle tilauksen yhteydessä käsin kirjoitetun humoristisen viestin:

Capture2

Viestissä vastaanottajaa puhutellaan nimeltä, lisäksi viestissä mainitaan vastaanottajan osoite ja kotikaupunki (XXXkadulla asuu onnekas mies… Parasta kesää + kaupungin nimi). Yritys sai asiakkaasta niukasti tietoja, mutta osasi hyödyntää vastauksessaan ne kaikki. Vaarana tietenkin on, että asiakas olisikin tilannut kalsarit samassa osoitteessa asuvalle apelleen tai lapselleen, mutta yritys otti riskin. Riski kannatti, sillä viesti sai vastaanottajalle hymyn huulille ja päätöksen tilata uudet kalsarit jouluksi.

Asiakasrekisterin hyödyntäminen on taitolaji, jossa kalsarifirma peittoaa seurakunnan 6–0.

Kielikuraattori

Kun hiihtokeskus ei vastaa likaantumista

EveliinaKorpela_2018_suomenkieli01

Hiihtokeskus ei vastaa sääolosuhteista johtuvaa vaatteiden likaantumista.” Olin hiihtolomalla ja luin tuon kielivirheen sisältävän kyltin joka kerta noustessani hiihtohissiin. Vaikka lomani ei mennyt pilalle kielivirheen takia, virhe jäi kaihertamaan sen vuoksi, ettei se tuntunut häiritsevän muita. Yhden kerran kuulin erään laskettelijan lukevan kylttiä tavallista tarkemmin ja kommentoivan seuralaiselleen: ”Hei, tuossahan on virhe!” Kun seuralainen ihmetteli, mikä virhe, laskettelija pyörsi puheensa: ”Eiku ei olekaan.”

Kyllä on. Pieni ja hankala rektiovirhe, jota S2-opiskelijani eivät ehkä huomaisi, mutta joka saattaa joissakin yhteyksissä muuttaa virkkeen merkitystä ratkaisevasti. Rektiolla tarkoitetaan sitä, että sana määrää seurassaan esiintyvän ilmauksen tiettyyn sijamuotoon. Tuota sijamuotoa ei voi useinkaan päätellä, vaan kielenoppijan on opeteltava eri verbien rektiot ulkoa. Hyvä esimerkki rektioiden hankaluudesta on verbipari tykätä ja rakastaa: tykätä-verbin yhteydessä esiintyvä ilmaus on aina elatiivissa (tykkään susta) mutta rakastaa-verbin yhteydessä esiintyvä ilmaus onkin partitiivissa (rakastan sinua).

Vastata-verbin rektio tässä yhteydessä olisi elatiivi: Hiihtokeskus ei vastaa sääolosuhteista johtuvasta vaatteiden likaantumisesta (vrt. hiihtokeskus vastaa virheistään). Se, ettei kielivirhe osu aina edes suomalaisen lukijan silmään, johtuu siitä, että vastata-verbillä on monia merkityksiä, ja joissakin niistä tarvitaan partitiivia: 10 millimetrin vesisade vastaa talvella noin 10 senttimetrin lumikerrosta.

Hiihtokeskuksen kyltti palvelisi paremmin tarkoitustaan, jos vastata-verbin tilalla olisi yksiselitteisempi korvata-verbi. Ehkäpä kirjoittajan kömmähdys onkin saanut alkunsa siitä, että hän on ajatellut mielessään korvata-verbiä, jolloin virkkeen taivutuskin olisi aivan oikein: Hiihtokeskus ei korvaa sääolosuhteista johtuvaa vaatteiden likaantumista.

 

Kielikuraattori, Viestintä

”Tarvittaessa.”

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Olen törmännyt keskusteluissa useita kertoja tilanteeseen, jossa minulle on vastattu ilmauksella tarvittaessa (ks. yllä). Sana ei ole minusta sopinut tilanteeseen, ja olen tuntenut oloni hämmentyneeksi, epätietoiseksi ja jopa hieman ärtyneeksi. Päästäkseni käsiksi siihen, mitä noissa tilanteissa on todella tapahtunut, tarvitsen keskustelunanalyysia.

Keskustelunanalyysissa lähtökohtana on, että puheenvuorot saavat merkityksensä keskustelussa: jokainen vuoro tulkitaan suhteessa edelliseen puheenvuoroon ja jokainen puheenvuoro luo tilaa tulevalle puheenvuorolle. Vasta se, miten kuulija käsittelee vuoroa, osoittaa, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Tätä keskustelun vaiheittaista järjestymistä kutsutaan sekventiaalisuudeksi. Keskusteluntutkija ei luokittele tai tulkitse puheenvuoroja, vaan tulkinnan lähde ovat keskustelijat ja se, kuinka he toistensa puheenvuoroihin suhtautuvat. Kieliopilliset rakenteet vaikuttavat toki vuorojen tulkintaan, mutta eivät määrää ennalta sitä, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Esimerkiksi kysymystä voidaan käsitellä myös tarjouksena: Juotko kahvia? – Kiitos! tai syytöksenä: Miksi et ole vienyt roskia? – Älä nalkuta!

Keskusteluntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota keskusteluissa esiintyviin kiteytyneisiin toimintajaksoihin, jotka koostuvat usein kahdesta tai kolmesta vuorosta. Kiteytyneet toimintajaksot eivät määritä sitä, mitä keskustelussa tapahtuu, mutta ohjaavat tulkintojamme. Jos kysymykseen vastataan tauolla, tauko saatetaan tulkita merkiksi siitä, että puhuja ei halua tai osaa vastata. Kielentutkija Liisa Raevaaran mukaan ”tietoisuus vuorovaikutuksen ilmiöistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä lisää taitoa ja sensitiivisyyttä tulkita muiden toimintaa vuorovaikutuksessa.” Samalla tietoisuuden lisääminen auttaa näkemään oman vastuunsa siitä, miten voi toiminnallaan vaikuttaa keskusteluun.

Palaan ensimmäiseen esimerkkiini:

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Mikä dialogissa mättää? Puhuja A esittää pyynnön, johon puhuja B vastaa. Ongelmallinen tilanteesta tulee sen vuoksi, että puhuja B käsittelee A:n vuoroa kysymyksenä, vaikka konditionaalirakenne (voisitko) ja vuoron sisältö (”minä teen jotakin, sinä teet jotakin”) paljastavat, että vuoro pitäisi todennäköisemmin tulkita pyynnöksi tai ehdotukseksi. Vastaus ”tarvittaessa” palauttaa puhujan A alkutilanteeseen. Hänen on muotoiltava pyyntönsä tai ehdotuksensa uudelleen, koska B ei käsitellytkään vuoroa pyyntönä. (Ja itse asiassa juuri uudelleen muotoiltu pyyntö, jota tässä esimerkissä ei ole mukana, paljastaa, että vuoron käsitteleminen kysymyksenä on ristiriidassa puhujan tavoitteiden kanssa.) Havaintojeni mukaan tarvittaessa pesiytyy erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhekumppani ei haluaisi toteuttaa toisen esittämää pyyntöä. Tästä siis johtuu hämmennykseni, epätietoisuuteni tai ärtymykseni. Pyyntöni tulee ikään kuin torjutuksi – ja vieläpä ilman epäröintiä tai taukoja, vaan nopeasti, ikään kuin tilanteessa esitettäisiin odotuksenmukainen vastaus kysymykseen.

Jos sinulta pyydetään jotakin, etkä ehkä voi tai halua toteuttaa pyyntöä, älä pamauta vastausta suoraan, vaan epäröi: ”Hmm… harmi, mutta ei taida onnistua. Saisitko siihen jonkun muun? Jos et saa, koetan järjestää.”  

Kielikuraattori, Lähteet, Viitetekniikka

Verkossa julkaistujen artikkeleiden viitemerkinnät

EveliinaKorpela_2018_viitetekniikka01

Opinnäytetöiden jättöpäivä lähenee, minkä vuoksi sähköpostini täyttyy viime hetken lähdeviitekysymyksistä. Moni opiskelija näyttää olevan epätietoinen siitä, miten verkosta löytyneet lähteet merkitään. Esittelen nyt kaksi tapausta, joissa opiskelijoilla tuntuu olevan välillä sekaannusta.

1. Artikkelit, jotka julkaistaan sähköisesti verkkolehdessä, merkitään aivan samoin kuin artikkelit, jotka julkaistaan tieteellisessä paperilehdessä. Poikkeuksen tekee se, että lähdeluettelossa viitemerkinnän loppuun on syytä laittaa tieto siitä, että artikkeli löytyy myös sähköisesti. Esimerkiksi Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim julkaisee artikkelit myös sähköisesti. Lähdeluettelomerkintä Duodecimissa julkaistuun artikkeliin tehtäisiin näin:

Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Suomalainen, Laura & Työläjärvi, Marja 2018. Kun sukupuoli on nuorelle ongelma. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 134(20). 2041–2046. Saatavana osoitteessa <https://bit.ly/2P8sSIW>. Luettu 3.11.2018.

Tekstiviitemerkintä tehtäisiin näin:

(Kaltiala-Heino & Suomalainen & Työläjärvi 2018: 2044.)

Ja myöhemmin tekstissä riittää merkintä:

(Kaltiala-Heino ym. 2018: 2045.)

Mystiset numerot 134(20) lähdeluettelomerkinnässä kertovat, että Duodecimin vuosikerta on 134 ja lehden numero on 20. Lääketieteellistä Aikakauskirjaa Duodecimia on todellakin julkaistu jo vuodesta 1885. Onnittelut pitkäikäiselle lehdelle! Suuret sivunumerot (2041–2046) kertovat, että lehdessä on juokseva numerointi koko vuoden ajan.

2. Usein verkossa julkaistaan myös erilaisia hankeraportteja, kirjoja tai artikkelikokoelmia. Tällaisiinkin julkaisuihin merkintä tehdään aivan kuten paperisina julkaistuihin kirjoihin tai raportteihin. Esimerkiksi Moninaiset lapsemme -raportin lähdeviitemerkintä tehtäisiin näin:

Valojää, Ave 2018. Moninaiset lapsemme. Raportti translasten ja intersukupuolisten lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja juridisesta asemasta. Helsinki: Seta. Saatavana osoitteessa <https://bit.ly/2SOiXX8>. Luettu 5.11.2018.

 Tekstiviitemerkintä tehtäisiin näin:

(Valojää 2018: 10.)

On oikeastaan turhaa ja harhaanjohtavaa nimetä tällaisissa tapauksissa lähteet ”verkkodokumenteiksi” tai ”verkkolähteiksi”, kun kyseessä on kuitenkin dokumentti, joka käy läpi tavanomaisen ennakkoarvioinnin.

Tsemppiä kaikille opinnäytetyönsä lähiaikoina jättäville!