Asiatyyli, kielenhuolto, Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Opinnäytetyön kirjoittaminen

Kymmenen käskyä opinnäytetyön viimeistelijälle

EveliinaKorpela_2018_opinna-ytetyo-01

Opinnäytetyön viimeistely jää monilta opiskelijoilta viime hetken kiireessä tekemättä. Jätä kuitenkin voimia tähän loppukiriin, sillä huolellinen viimeistely voi nostaa opinnäytetyön arvosanaa. Parhaiten viimeistely onnistuu, kun asennoidut tämän kirjoitusvaiheen olemassaoloon jo etukäteen: jätä viimeistelylle aikaa 1–2 viikkoa. Kun viimeistely on osa kirjoitusprosessia, se ei tunnu ylimääräiseltä työltä tilanteessa, jossa ”oppari on jo valmis”, vaan tärkeältä vaiheelta, jossa viilaat opparisi iskuun. Ennen viimeistelyvaihetta anna opinnäytetyön hautua itsekseen muutama päivä. Haudutusvaiheessa älä lue tai selaile tekstiäsi, vaan tee jotain ihan muuta. Parhaiten viimeistely onnistuu, kun olet saanut tekstiisi hieman etäisyyttä.

Kymmenen käskyä opinnäytetyön viimeistelijälle:

  1. Lue sisällysluettelo ajatuksella: näkyykö siinä opinnäytetyön punainen lanka? Pitäisikö joidenkin lukujen paikkaa vaihtaa? Ovatko otsikot keskenään symmetrisiä ja informatiivisia? Onko opinnäytetyön pääotsikko toimiva? Kertooko se ytimekkäästi siitä, mitä työssäsi käsitellään? Tarvittaessa muokkaa sisällysluetteloa niin, että lukija huomaa heti sisällysluetteloa silmäiltyään, mistä työssä on kysymys.
  2. Lue ensimmäinen luku (johdanto). Miten johdattelet lukijan aiheeseen? Vastaa johdannossa seuraaviin kysymyksiin: Mikä on opinnäytetyösi hyöty työelämälle? Ketkä hyötyvät työstäsi ja sen tuloksista kaikkein eniten? Miksi juuri tästä aiheesta kannattaa tehdä opinnäytetyö? Mihin työelämässä nousseeseen haasteeseen/ongelmaan/ilmiöön opinnäytetyösi antaa vastauksia?
  3. Lue viimeinen (tai toiseksi viimeinen) pohdinta-luku. Syvennätkö pohdinnassa ajatuksia, joita esität johdannossa? Vastaa pohdinnassa seuraaviin kysymyksiin: Miten työsi tulokset leviävät? Mitä uutta tuot alalle? Miten työntekijät hyötyvät työstäsi? Millaisia muutoksia työhön tai työn tekemiseen opinnäytetyön tulosten pohjalta olisi hyvä tehdä? Miten työn tekemistä voisi kehittää opinnäytetyön tulosten pohjalta? Entä mitä kehittämishaasteita jäi vielä ratkaisematta? Miten työsi sijoittuu osaksi oman alasi tutkimusta?
  4. Lue ne luvut, joissa esittelet taustaa ja teoriaa. Teoria-luku ei saisi jäädä irralliseksi, vaan lukijalle on osoitettava, miksi tämä teoria tai nämä käsitteet ovat tärkeitä tämän opinnäytetyön kannalta. Lisää teoria-lukuun virkkeitä, joissa tuot konkreettisesti esiin sen, miksi teorian esittely on oman opinnäytetyösi aiheen kannalta tärkeää. Keskeisiä käsitteitä tässä opinnäytetyössä ovat…, sillä ne…. Määrittelen tässä opinnäytetyössä X:n Y:ksi, koska… X auttaa hahmottamaan sitä, millaisia…
  5. Arvioi kriittisesti lähteitäsi: sisältävätkö käyttämäsi lähteet akateemista, luotettavaa ja analyyttistä tutkimusta vai nojaatko internetsivuihin tai tietoa yleistäviin oppikirjoihin? Riittävätkö käytetyt lähteet opinnäytetyöhön vai pitäisikö sinun lukea lisää vertaisarvioituja, tieteellisiä lähteitä (artikkeleita ja väitöskirjoja) sekä peilata omaa työtäsi niihin?
  6. Lue luvut, joissa analysoit aineistoasi ja esittelet tuloksiasi – tai monimuotoisessa opinnäytetyössä luvut, joissa arvioit opinnäytetyössä toteutettua toimintaa/tuotosta analyyttisesti. Tarkista, vastaatko omiin tutkimuskysymyksiisi tai tutkimustehtävääsi sekä peilaatko tuloksiasi ja havaintojasi aiempiin tutkimuksiin tai edellä esittämääsi teoriaan. Tuo luvuissa konkreettisesti esiin, miten tuloksesi ja havaintosi suhtautuvat aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Onko joku muu huomannut saman asian? Onko joku muu kirjoittanut samasta aiheesta? Onko joku muu tehnyt erilaisia havaintoja? Jos vaikkapa tarkastelet varhaiskasvattajien kokemuksia työstressistä ja huomaat, että lisääntynyt dokumentointivelvoite lisää heidän kokemustaan stressistä, sinun on hyvä liittää ilmiö laajempaan trendiin sosiaali- ja terveysalan tekstualisoitumisesta: Myös aiemmissa tutkimuksissa Y:stä on esitetty, että… Toisaalta muutamassa tutkimuksessa on tuotu esiin myös Y, mikä ei käynyt ilmi tässä aineistossa. Siihen tosin voi vaikuttaa se, että… Jos työsi tuloksena on toiminta tai tuotos, tarkista, että kerrot opinnäytetyössäsi siitä, miten toteuttamasi toiminta tai tuotos eroaa aiemmista. Mitä samaa tuotoksessa on kuin aiemmissakin vastaavissa sekä mitä uutta tuotoksesi antaa työntekijälle?
  7. Lue koko opparisi kannesta kanteen. Poista turha toisto. Olet luultavasti siirrellyt tekstiä luvusta toiseen, ja joskus joku kappale on saattanut jäädä tuplana kahteen eri lukuun. Katso, mitä voit vielä tiivistää ja jättää pois. HUOM. Varmista, että viittausmerkinnät ovat tekstin siirtelyjen jälkeen edelleen oikein.
  8. Jos työssäsi on taulukoita tai kuvioita, varmista, että kirjoitat tekstissä auki taulukon tai kuvion merkityksen.  Mitä uutta taulukko tai kuvio tuo? Mitä asiaa se havainnollistaa? Osoita lukijalle selkeästi, mikä taulukossa tai kuviossa on tärkeää.
  9. Tee lopuksi kielenhuolto: korjaa kirjoitus- ja lyöntivirheet, tarkista yhdyssanat, pilkut ja pisteet, vaikeat lauseenvastikkeet jne. Varmista lisäksi, että tekstiviitteet ja lähdeluettelo vastaavat toisiaan ja että ne on tehty ohjeiden mukaan.
  10. Anna tekstisi jollekulle ulkopuoliselle luettavaksi. Kysy, ymmärtääkö hän, mistä opinnäytetyössä on kysymys ja miksi se on tehty. Jos hän ei ymmärrä, aloita viimeistely uudelleen kohdasta 1.

Kun kaikki on valmista, kirjoita opinnäytetyösi tiivistelmä.

Iloa opparin viimeistelyyn!

Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Opinnäytetyön aihe, Opinnäytetyön kirjoittaminen

Tiivistelmä kertoo opinnäytetyöstä kaiken olennaisen

EveliinaKorpela_2018_opinna-ytetyo-01

Opiskelijat ovat tänä(kin) syksynä pähkäilleet opinnäytetöiden tiivistelmien kanssa. Usein kiireessä laadittu tiivistelmä on leikattu ja liimattu suoraan opinnäytetyön tekstistä, jolloin kokonaisuus jää epäjohdonmukaiseksi. Paras tiivistelmä syntyy silloin, kun se kirjoitetaan kokonaan itsenäiseksi tekstiksi, ilman opinnäytetyön tekstin kopiointia.

Tiivistelmässä opiskelija kiteyttää opinnäytetyönsä olennaisimmat asiat 3–4 kappaleeseen. Tiivistelmä kirjoitetaan Metropoliassa tiivistelmäpohjaan, jossa on omat laatikkonsa opinnäytetyön bibliografisille tiedoille sekä opinnäytetyön avainsanoille. Varsinaiseen tiivistelmälaatikkoon mahtuu noin 2 500 merkkiä (välilyöntien kanssa). Tiivistelmä kirjoitetaan suomeksi ja englanniksi. Käännöksen ei tarvitse olla sanatarkka, pääasia on, että käännöksessäkin työstä esitetään kaikki olennaiset tiedot.

Tiivistelmän tulisi toimia itsenäisenä tekstinä niin, että lukija saa tiivistelmän avulla hyvän käsityksen opinnäytetyön sisällöstä. Tiivistelmään ei laiteta kuvioita, taulukoita, erillistä lähdeluetteloa tai yksityiskohtaisia lähdeviitteitä. Tärkeimmistä taustateorioista tai tutkimuksista voi kuitenkin kertoa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden tiivistelmissä korostuu opinnäytetyön yhteys työelämään ja tulosten hyödynnettävyys työelämässä. Yleensä tiivistelmä rakentuu seuraavista kappaleista:

1) Työn tausta ja tavoite: Mihin tarpeeseen opinnäytetyö vastaa? Mitä työelämän haasteita siinä ratkaistaan? Kuka on työn tilaaja tai ketkä ovat työelämän yhteistyökumppaneita? (Ilman henkilöiden nimiä.) Mitkä ovat opinnäytetyön keskeiset käsitteet ja teoriat?
2) Työn toteutus, aineisto ja metodi: Miten työ on toteutettu? Millaisia vaiheita opinnäytetyössä on? Jos mukana on aineistoa, tiivistelmässä kerrotaan, miten aineisto on kerätty ja miten aineistoa on tarkasteltu.
3) Keskeiset tulokset tai tuotokset. Ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön tuotoksena voi olla jokin työelämälle hyödyllinen materiaalipaketti (esim. ohjevihko, verkkosivusto, perehdytyskansio) tai jokin kohderyhmälle järjestetty tapahtuma (toimintapäivä, luentosarja, verkkokurssi).
4) Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset: Mitä hyötyä opinnäytetyöstä on työelämälle? Ketkä voivat hyödyntää tuloksia/tuotoksia ja miten? Miten tuloksia/tuotoksia viedään käytännön työelämään? Mitä jäi vielä tarkastelun ulkopuolelle? Mitä olisi hyvä tehdä tulevaisuudessa?

Kappaleiden pituus kertoo parhaimmillaan opinnäytetyön eri osien painoarvoista. Jos opinnäytetyö on teoriapainotteinen, taustaa ja teoriaa esittelevä kappale on pitempi kuin kehittämisehdotuksista kertova kappale. Jos taas opinnäytetyössä on tarkoitus nimenomaan kehittää jotakin uutta työelämää varten, on johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia esittelevä kappale tiivistelmän pisin.

Tutkimustuloksista kerrotaan preesensissä (Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajat pitävät siirtymätilanteita tärkeinä…), työvaiheista taas kerrotaan imperfektissä (Haastateltavat valittiin yhteistyöpäiväkodeista niin, että mukaan saatiin niin lastentarhanopettajia kuin lastenhoitajiakin; haastateltavista 32 % oli miehiä). Yleensä tiivistelmässä käytetään passiivia, vaikka opinnäytetyössä muuten käytettäisiinkin minä- tai me-muotoja (Opinnäytetyössä tarkastellaan…) Myös kolmatta persoonaa voi käyttää (Opinnäytetyö tuo esiin, Tulokset havainnollistavat sitä, miten…)

Omaan laatikkoonsa laitettavat avainsanat kuvaavat opinnäytetyön sisältöä 3–4 sanalla (esim. pedagoginen dokumentointi, osallisuus, huoltajat). Apuna avainsanojen valinnassa voi käyttää erilaisia asiasanastoja. Mallia avainsanoihin voi katsoa aiemmista opinnäytetöistä. Pulmallisissa tilanteissa apua avainsanojen pohdintaan saa myös kirjastosta.

HUOM. Metropolian hyvinvointialojen opiskelijoiden kannattaa tilata itselleen Hyvinvointialojen opinnäytetyön työtila Moodlesta. Sieltä löytyvät hyvät vinkit ja pohjat opparin tekoon.

Lähteet:
Jamk.fi. Opinnäytetyön raportointi.

Kielijelppi. Jelppiä akateemiseen viestintään.

 

Kielikuraattori

Mitä kalsarifirma tekee paremmin kuin kirkko?

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

Asiakkaan kohtaaminen ruudulla tai paperilla on yllättävän haastavaa. Jos viestiä ei suunnittele ja mieti tarkkaan vastaanottajan näkökulmasta, voi tulla monenlaisia kömmähdyksiä. Esimerkiksi 70 vuotta täyttävä sukulaiseni sai heinäkuussa kotiseurakunnaltaan hämmentävän onnittelukirjeen. Kirje näytti tältä:

Capture

Mistä kertoo se, että 70 vuotta täyttävä saa kirjeen, jossa häntä onnitellaan siitä, että hän täyttää JOKO 70 vuotta TAI 75 vuotta? Ainakin kehnosta asiakasrekisterin hyödyntämisestä. Seurakunnilla on nimittäin käytössään valtavan upea asiakasrekisteri, ns. kirkonkirjat. He tietävät jäsentensä syntymäpäivät, kastepäivät, rippipäivät ja hääpäivät. Lisäksi kirkonkirjoista selviää, kuka on muuttanut minnekin ja keitä kirkon jäsenten perheisiin kuuluu.

Viesti ei muutenkaan anna kovin henkilökohtaista vaikutelmaa. Kun joku haluaa onnitella ”kotiseurakunnan puolesta” ja kun ”kotiseurakunta haluaa muistaa”, herää lukijalle tunne kasvottomasta instituutiosta. Kuka siis oikeastaan haluaa muistaa merkkipäivän viettäjää? Kirjeen lopussa on kyllä pitkä lista seurakunnan työntekijöistä titteleineen ja puhelinnumeroineen, mutta lukijan tehtäväksi jää etsiä listasta se oikea henkilö, jolle ilmoittautua. Pieni kappeliseurakunta kuuluu suureen maalaisseurakuntaan, ja eri paikkakunnilla asuvat seurakuntalaiset viettävät juhlaa omassa pitäjässään. Etäiseltä tuntuu myös kotiseurakunnan toive siitä, että ”Teillä ei olisi läheistä mukana juhlassa”. Joku ”70 tai 75 vuotta täyttävä” saattaa jäädä juhlista pois sillä perusteella, ettei pysty liikkumaan ilman saattajaa. Maalla etäisyydet ovat pitkiä, ja monet tarvitsevat vähintään kuljettajan päästäkseen ”isolle kirkolle”.

Monet uudet yritykset ovat panostaneet asiakasviestintään huolella. Esimerkiksi eräs suomalainen miesten alusvaatteita kauppaava yritys lähetti asiakkaalle tilauksen yhteydessä käsin kirjoitetun humoristisen viestin:

Capture2

Viestissä vastaanottajaa puhutellaan nimeltä, lisäksi viestissä mainitaan vastaanottajan osoite ja kotikaupunki (XXXkadulla asuu onnekas mies… Parasta kesää + kaupungin nimi). Yritys sai asiakkaasta niukasti tietoja, mutta osasi hyödyntää vastauksessaan ne kaikki. Vaarana tietenkin on, että asiakas olisikin tilannut kalsarit samassa osoitteessa asuvalle apelleen tai lapselleen, mutta yritys otti riskin. Riski kannatti, sillä viesti sai vastaanottajalle hymyn huulille ja päätöksen tilata uudet kalsarit jouluksi.

Asiakasrekisterin hyödyntäminen on taitolaji, jossa kalsarifirma peittoaa seurakunnan 6–0.

Kielikuraattori

Kun hiihtokeskus ei vastaa likaantumista

EveliinaKorpela_2018_suomenkieli01

Hiihtokeskus ei vastaa sääolosuhteista johtuvaa vaatteiden likaantumista.” Olin hiihtolomalla ja luin tuon kielivirheen sisältävän kyltin joka kerta noustessani hiihtohissiin. Vaikka lomani ei mennyt pilalle kielivirheen takia, virhe jäi kaihertamaan sen vuoksi, ettei se tuntunut häiritsevän muita. Yhden kerran kuulin erään laskettelijan lukevan kylttiä tavallista tarkemmin ja kommentoivan seuralaiselleen: ”Hei, tuossahan on virhe!” Kun seuralainen ihmetteli, mikä virhe, laskettelija pyörsi puheensa: ”Eiku ei olekaan.”

Kyllä on. Pieni ja hankala rektiovirhe, jota S2-opiskelijani eivät ehkä huomaisi, mutta joka saattaa joissakin yhteyksissä muuttaa virkkeen merkitystä ratkaisevasti. Rektiolla tarkoitetaan sitä, että sana määrää seurassaan esiintyvän ilmauksen tiettyyn sijamuotoon. Tuota sijamuotoa ei voi useinkaan päätellä, vaan kielenoppijan on opeteltava eri verbien rektiot ulkoa. Hyvä esimerkki rektioiden hankaluudesta on verbipari tykätä ja rakastaa: tykätä-verbin yhteydessä esiintyvä ilmaus on aina elatiivissa (tykkään susta) mutta rakastaa-verbin yhteydessä esiintyvä ilmaus onkin partitiivissa (rakastan sinua).

Vastata-verbin rektio tässä yhteydessä olisi elatiivi: Hiihtokeskus ei vastaa sääolosuhteista johtuvasta vaatteiden likaantumisesta (vrt. hiihtokeskus vastaa virheistään). Se, ettei kielivirhe osu aina edes suomalaisen lukijan silmään, johtuu siitä, että vastata-verbillä on monia merkityksiä, ja joissakin niistä tarvitaan partitiivia: 10 millimetrin vesisade vastaa talvella noin 10 senttimetrin lumikerrosta.

Hiihtokeskuksen kyltti palvelisi paremmin tarkoitustaan, jos vastata-verbin tilalla olisi yksiselitteisempi korvata-verbi. Ehkäpä kirjoittajan kömmähdys onkin saanut alkunsa siitä, että hän on ajatellut mielessään korvata-verbiä, jolloin virkkeen taivutuskin olisi aivan oikein: Hiihtokeskus ei korvaa sääolosuhteista johtuvaa vaatteiden likaantumista.

 

Kielikuraattori, Viestintä

”Tarvittaessa.”

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Olen törmännyt keskusteluissa useita kertoja tilanteeseen, jossa minulle on vastattu ilmauksella tarvittaessa (ks. yllä). Sana ei ole minusta sopinut tilanteeseen, ja olen tuntenut oloni hämmentyneeksi, epätietoiseksi ja jopa hieman ärtyneeksi. Päästäkseni käsiksi siihen, mitä noissa tilanteissa on todella tapahtunut, tarvitsen keskustelunanalyysia.

Keskustelunanalyysissa lähtökohtana on, että puheenvuorot saavat merkityksensä keskustelussa: jokainen vuoro tulkitaan suhteessa edelliseen puheenvuoroon ja jokainen puheenvuoro luo tilaa tulevalle puheenvuorolle. Vasta se, miten kuulija käsittelee vuoroa, osoittaa, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Tätä keskustelun vaiheittaista järjestymistä kutsutaan sekventiaalisuudeksi. Keskusteluntutkija ei luokittele tai tulkitse puheenvuoroja, vaan tulkinnan lähde ovat keskustelijat ja se, kuinka he toistensa puheenvuoroihin suhtautuvat. Kieliopilliset rakenteet vaikuttavat toki vuorojen tulkintaan, mutta eivät määrää ennalta sitä, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Esimerkiksi kysymystä voidaan käsitellä myös tarjouksena: Juotko kahvia? – Kiitos! tai syytöksenä: Miksi et ole vienyt roskia? – Älä nalkuta!

Keskusteluntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota keskusteluissa esiintyviin kiteytyneisiin toimintajaksoihin, jotka koostuvat usein kahdesta tai kolmesta vuorosta. Kiteytyneet toimintajaksot eivät määritä sitä, mitä keskustelussa tapahtuu, mutta ohjaavat tulkintojamme. Jos kysymykseen vastataan tauolla, tauko saatetaan tulkita merkiksi siitä, että puhuja ei halua tai osaa vastata. Kielentutkija Liisa Raevaaran mukaan ”tietoisuus vuorovaikutuksen ilmiöistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä lisää taitoa ja sensitiivisyyttä tulkita muiden toimintaa vuorovaikutuksessa.” Samalla tietoisuuden lisääminen auttaa näkemään oman vastuunsa siitä, miten voi toiminnallaan vaikuttaa keskusteluun.

Palaan ensimmäiseen esimerkkiini:

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Mikä dialogissa mättää? Puhuja A esittää pyynnön, johon puhuja B vastaa. Ongelmallinen tilanteesta tulee sen vuoksi, että puhuja B käsittelee A:n vuoroa kysymyksenä, vaikka konditionaalirakenne (voisitko) ja vuoron sisältö (”minä teen jotakin, sinä teet jotakin”) paljastavat, että vuoro pitäisi todennäköisemmin tulkita pyynnöksi tai ehdotukseksi. Vastaus ”tarvittaessa” palauttaa puhujan A alkutilanteeseen. Hänen on muotoiltava pyyntönsä tai ehdotuksensa uudelleen, koska B ei käsitellytkään vuoroa pyyntönä. (Ja itse asiassa juuri uudelleen muotoiltu pyyntö, jota tässä esimerkissä ei ole mukana, paljastaa, että vuoron käsitteleminen kysymyksenä on ristiriidassa puhujan tavoitteiden kanssa.) Havaintojeni mukaan tarvittaessa pesiytyy erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhekumppani ei haluaisi toteuttaa toisen esittämää pyyntöä. Tästä siis johtuu hämmennykseni, epätietoisuuteni tai ärtymykseni. Pyyntöni tulee ikään kuin torjutuksi – ja vieläpä ilman epäröintiä tai taukoja, vaan nopeasti, ikään kuin tilanteessa esitettäisiin odotuksenmukainen vastaus kysymykseen.

Jos sinulta pyydetään jotakin, etkä ehkä voi tai halua toteuttaa pyyntöä, älä pamauta vastausta suoraan, vaan epäröi: ”Hmm… harmi, mutta ei taida onnistua. Saisitko siihen jonkun muun? Jos et saa, koetan järjestää.”  

Kielikuraattori, Lähteet, Viitetekniikka

Verkossa julkaistujen artikkeleiden viitemerkinnät

EveliinaKorpela_2018_viitetekniikka01

Opinnäytetöiden jättöpäivä lähenee, minkä vuoksi sähköpostini täyttyy viime hetken lähdeviitekysymyksistä. Moni opiskelija näyttää olevan epätietoinen siitä, miten verkosta löytyneet lähteet merkitään. Esittelen nyt kaksi tapausta, joissa opiskelijoilla tuntuu olevan välillä sekaannusta.

1. Artikkelit, jotka julkaistaan sähköisesti verkkolehdessä, merkitään aivan samoin kuin artikkelit, jotka julkaistaan tieteellisessä paperilehdessä. Poikkeuksen tekee se, että lähdeluettelossa viitemerkinnän loppuun on syytä laittaa tieto siitä, että artikkeli löytyy myös sähköisesti. Esimerkiksi Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim julkaisee artikkelit myös sähköisesti. Lähdeluettelomerkintä Duodecimissa julkaistuun artikkeliin tehtäisiin näin:

Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Suomalainen, Laura & Työläjärvi, Marja 2018. Kun sukupuoli on nuorelle ongelma. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 134(20). 2041–2046. Saatavana osoitteessa <https://bit.ly/2P8sSIW>. Luettu 3.11.2018.

Tekstiviitemerkintä tehtäisiin näin:

(Kaltiala-Heino & Suomalainen & Työläjärvi 2018: 2044.)

Ja myöhemmin tekstissä riittää merkintä:

(Kaltiala-Heino ym. 2018: 2045.)

Mystiset numerot 134(20) lähdeluettelomerkinnässä kertovat, että Duodecimin vuosikerta on 134 ja lehden numero on 20. Lääketieteellistä Aikakauskirjaa Duodecimia on todellakin julkaistu jo vuodesta 1885. Onnittelut pitkäikäiselle lehdelle! Suuret sivunumerot (2041–2046) kertovat, että lehdessä on juokseva numerointi koko vuoden ajan.

2. Usein verkossa julkaistaan myös erilaisia hankeraportteja, kirjoja tai artikkelikokoelmia. Tällaisiinkin julkaisuihin merkintä tehdään aivan kuten paperisina julkaistuihin kirjoihin tai raportteihin. Esimerkiksi Moninaiset lapsemme -raportin lähdeviitemerkintä tehtäisiin näin:

Valojää, Ave 2018. Moninaiset lapsemme. Raportti translasten ja intersukupuolisten lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja juridisesta asemasta. Helsinki: Seta. Saatavana osoitteessa <https://bit.ly/2SOiXX8>. Luettu 5.11.2018.

 Tekstiviitemerkintä tehtäisiin näin:

(Valojää 2018: 10.)

On oikeastaan turhaa ja harhaanjohtavaa nimetä tällaisissa tapauksissa lähteet ”verkkodokumenteiksi” tai ”verkkolähteiksi”, kun kyseessä on kuitenkin dokumentti, joka käy läpi tavanomaisen ennakkoarvioinnin.

Tsemppiä kaikille opinnäytetyönsä lähiaikoina jättäville!

 

Kielikuraattori, Lähteet, Puheviestintä

Punnittua puhetta?

peggy_marco2

Kuva: Peggy Marco (pixabay.com)

Eräs opiskelijani pohti, miten viitataan eduskunnan täysistunnossa esitettyyn puheenvuoroon. Aihetta ei käsitellä erikseen laajan kirjallisen työn ohjeissa, joten se ansaitsee oman blogipostauksen.

Suomessa eduskunnassa pidetyt täysistuntopuheet on kirjattu lyhentämättöminä pöytäkirjaan ensimmäisistä valtiopäivistä lähtien vuodesta 1907. Pöytäkirja laaditaan istunnon aikana ja julkaistaan verkossa parin tunnin kuluessa istunnon päättymisestä. Siitä, miten puhuttua kieltä kirjoitetaan ja säilytetäänkö kirjoitetussa versiossa kansanedustajan käyttämä murre tai täytesanat (kuten niinku ja tota noin), voi lukea enemmän Eero Voutilaisen kiinnostavasta artikkelista, joka on julkaistu Kielikellossa 2012.

Seuraavassa sovellan Metropolian ohjeita kansanedustaja Pauli Kiurun pitämään puheenvuoroon. Tekstiviitteeseen merkitään vain puhujan sukunimi ja vuosiluku, sen lisäksi viittauksessa on hyvä avata tarkemmin, millaisesta puheenvuorosta on kyse, esim.

Tekstiviite:

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru (2016) puhui eduskunnan täysistunnossa eduskunnan kirjaston puolesta. Hän toi esiin, että…

Lähdeluetteloon laitetaan sitten kaikki muut tiedot, joita puheenvuoroista annetaan: (toim. huom. kansanedustajan edustamaa puoluetta en saanut sujuvasti mihinkään, joten sen voi upottaa suoraan tekstiin, ks. yllä):

Lähdeluettelomerkintä:

Kiuru, Pauli 2016. Täysistunnon puheenvuoro PTK 81/2016 vp. Saatavilla sähköisesti osoitteessa <https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Puheenvuoro/Sivut/PUH_81+2016+11+2+2.aspx>. Luettu 13.9.2016.

Eduskunnan täysistuntopöytäkirjojen lukeminen auttaa äänestäjiä näkemään konkreettisesti, mitä valitut kansanedustajamme eduskunnassa puuhaavat. Lisäksi puheenvuorojen julkaisu verkossa hyödyttää myös kansanedustajia: näin he saavat puheilleen mahdollisimman suuren yleisön. Pöytäkirjoja käyttävät paljon esimerkiksi toimittajat, tutkijat ja eri alojen asiantuntijat. Ehkäpä yhä enemmän myös sosiaalialan opiskelijat.

Asiatyyli, Kielikuraattori

Kun ”kuvasto on puolellasi”

milivanily_pixabay
Kuva: milivanily (pixabay.com)

Lauantaiaamu. Kuppi kahvia, perjantaisiivouksen jäljiltä kiiltelevä keittiö ja uusi sisustuskuvasto. Täydellinen leppoisa aamuhetki –  kunnes erehdyin kauniiden sisustuskuvien katselun lisäksi myös lukemaan kuvastoa. Teksti paljastui kauttaaltaan kehnoksi käännösyritelmäksi.

”Kotona on tärkeintä viihtyä ja nauttia olostaan. Joinakin iltoina siihen liittyy kiivasta kokkailua ja toisina vain leppoisaa löhöilyä ruudun ääressä. Jos tällainen asenne miellyttää, innostut taatusti uudesta kuvastostamme.”

Tässä katkelmassa huomioni kiinnittyi erityisesti pronominin ”siihen” epäselvään käyttöön sekä kummalliseen mainintaan ”asenteesta”. Mihin ”siihen” liittyy kiivasta kokkailua ja millaiseen ”asenteeseen” lukijan pitäisi mieltyä?

Sitten kuvastossa herätellään nostalgisia tunteita vetoamalla lapsuusmuistoihin:

”Kun olit lapsena matkalla parhaan kaverisi synttäreille, puhkuit varmasti odotusta.”

Synttärimatkan muistelun sijaan aloin pohtia, miten odotusta ”puhkutaan”. Yleensä suomen kielessä kun puhkutaan intoa tai innostusta, harvemmin odotusta. (Matkalla parhaan ystäväni synttäreille puhkuin intoa ja olin täynnä odotusta.)

Sen sijaan, että ruotisin sisustuskuvaston käännöspuoskarointia (”loputtoman uteliaisuutemme viimeisimmät hedelmät”) sen enempää, haluan vain nostaa esiin, miten surullista on, että taitavan kääntäjän työtä arvostetaan tällä konekäännösaikakaudella yhä vähemmän. Kehnoja käännöksiä pohtii myös suomentaja Kersti Juva elokuussa ilmestyneessä blogitekstissään. Hän arvelee, että ”kääntäjä” ei ole aina vaivautunut paneutumaan viestin merkitykseen, vaan on laittanut sanoja mekaanisesti peräkkäin siinä toivossa, että lukija ymmärtää. Tällainen vieraan kielen rakenteiden ja sanastojen apinointi synnyttää lauseita, joissa kieltä käytetään epäsuomalaisesti.

Joskus huonoa käännöstä perustellaan ajan tai rahan puutteella. Kuvaston julkaisseella huonekalujätillä olisi kuitenkin takuulla ollut varaa teettää tekstistään vivahteikas suomennos. Jatkan kuvaston katselua ja koetan uskoa, että

”Tämä kuvasto on puolellasi ja kaikenlaisia turhia odotuksia vastaan.”

Asiatyyli, Kielikuraattori

Supistetun ajan toiminnan maksukäytännöt

geralt

Kuva: geralt (pixabay.com)

Kotimaisten kielten keskus on tehnyt vuosien ajan loistavaa työtä saadakseen viranomaisteksteistä ymmärrettävämpiä. Valitettavasti Kotuksen ohjeet eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia kaupunkeja – esimerkiksi jotkut kotikaupunkini viranomaisista näyttävät olevan autuaan tietämättömiä virkakielen karikoista. Tänään sain “varhaiskasvatuksen asiakasperheille” suunnatun kirjeen, jonka monimutkaisuus on vertaansa vailla. Virkamiehen huoneentaulun innoittamana olen listannut muutamia vinkkejä, joiden avulla kirjeestä saisi ymmärrettävämmän, selkeämmän ja vuorovaikutteisemman.

Miksi teksti tehdään?

Kirjoittajan pitää aina miettiä tekstinsä tarkoitus. Jos haluaa saada vastaanottajan tekemään jotakin, on annettava selkeitä ohjeita. Saamassani kirjeessä –  joka ilmeisesti on tarkoitettu ohjeistavaksi – ei ole yhtäkään käskymuodossa olevaa tee näin -lausetta. Sen sijaan kirje vilisee hämäriä passiivirakenteita, joissa kerrotaan “asiakasmaksun perusteena olevan tuntiportaan määräytymisestä”. Lisäksi kirjeessä käytetään etäännyttävää kolmatta persoonaa: “huoltaja varaa…”, “huoltajan tekemä hoitoaikailmoitus…” sen sijaan, että puhuteltaisiin vastaanottajaa suoraan (varaa, ilmoita, tee).

Lainaus kirjeestä:
“porras varataan koko toimintavuodeksi 1.8. – 31.7. Kuukausittaista tuntiporrasta voidaan kuitenkin tarkistaa ajalle 1.1.-31.7, mikäli huoltaja ilmoittaa muutoksesta 15.12. mennessä.”
“Ohjelmassa on mahdollista ilmoittaa vanhempien työstä, opiskelusta tai muista järjestelyistä johtuva lapsen säännöllinen vapaapäivä, jolloin lapsi ei käytä ko. päivänä lainkaan varhaiskasvatuspalvelua. Tällainen päivä merkitään ohjelmaan ennalta sovittuna vapaapäivänä, eikä päivä kuluta lapselle varattuja hoitotunteja.”

Muokattu ehdotus:
Y:n kaupunki on alkanut käyttää uutta hoitoaikajärjestelmää. Tässä kirjeessä saat ohjeet siitä, miten järjestelmä toimii.
1) Kirjaudu hoitoaikajärjestelmään osoitteessa XXX.fi.
2) Täytä hoitoaikalomake  joka kuukauden X päivään mennessä.
3) Ilmoita lomakkeella myös ne päivät, jolloin lapsenne ei tarvitse hoitoa.
jne.

Kenelle teksti on suunnattu?

Tekstin sanasto pitää valita sen mukaan, kenelle teksti on suunnattu. Monet kirjeessä vilisevät sanat (kuten “hoitoaikaperusteinen”, “tuntiporras”, “hoitoaikaporras” tai “maksuporras”) saattavat olla viranomaisille täysin selviä, kun taas tavallinen lukija putoaa portailta aika nopeasti. Huomiota herättävät myös kirjeen kapulakieliset ilmaukset. Sen sijaan, että puhuttaisiin hoidossa olevasta lapsesta, puhutaankin “varhaiskasvatuspalveluita käyttävästä lapsesta”. Viranomaisen näkökulmasta teksti saattaa tuntua neutraalilta, mutta lukijalle kirje herättää etäisen ja tylyn sävyn (“mahdollisia käyttämättä jääneitä tunteja ei hyvitetä”). Asiallinen teksti ottaa huomioon vastaanottajan näkökulman. Koska kyseessä on kirje, olisi tekstissä voinut hyödyntää kirjeelle tyypillisiä rakenteita. Mukana olisi voinut olla alku- ja lopputervehdys sekä suoria persoonallisia viittauksia vanhempien elämäntilanteeseen, esim.

Aloitus:
Tervehdys täältä varhaiskasvatusvirastosta!

Lapsenne on syksyllä mukana päiväkodissa/esikoulussa. Jotta hoitopäivät sujuisivat perheenne kannalta mahdollisimman sujuvasti, olemme koonneet tähän kirjeeseen ohjeita…

 Lopetus
Mukavaa syksyn jatkoa!

Mitä tekstistä voisi jättää pois?

Kirjeen teksti vaikuttaa enemmän muistilistalta viranomaiselle itselleen kuin ohjeistukselta vanhemmille. Taustatiedot ja asioiden väliset kytkennät eivät käy ilmi, vaan teksti poukkoilee hämmentävän epäloogisesti aiheesta toiseen. Lisäksi kirjeessä annetaan vastaanottajan näkökulmasta ylimääräistä tai peräti turhaa tietoa ammattislangilla, jonka merkitys ei aukea tavalliselle lukijalle. Esimerkiksi keskellä kirjettä on kolmen rivin mittainen kappale, jossa kerrotaan “sijoituspäätöksestä” ja “ohjelmasta” ilman, että kumpaakaan käsitettä on mainittu kertaakaan aiemmin.

Lainaus kirjeestä:
“Jos lapsen sijoituspäätös alkaa kuluvaa kuukautta seuraavan kuukauden puolella, on ohjelmassa siirryttävä ko. kuukauteen näytön oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta klikkaamalla. Muuten näytöllä on näkyvissä teksti, ettei tietoja löydy.”

Puhutaanko tässä nyt lastensuojeluun liittyvästä sijoituksesta vai normaalista päiväkotipaikasta? Entä mistä löytyy mystinen ohjelma, joka väärän klikkauksen jälkeen ilmoittaa, “ettei tietoja löydy”?

Hyvä perusohje viranomaiselle on: lyhennä aina, kun voit. Usein havainnolliset kaaviot, kuviot ja luettelot toimivat paremmin kuin pitkät sanalliset selvitykset.

***

Hyvä viranomaisteksti on selkeä, ymmärrettävä ja tilanteeseen sopiva. Lisäksi se ottaa lukijan huomioon niin, että viranomaistekstin luettuaan lukija tietää, mitä tehdä. Luulenpa, että “varhaiskasvatuksen asiakasperheistä” yksikään ei tämän kirjeen luettuaan tiedä, mitä häneltä odotetaan.

Kielikuraattori

Kun lähteenä on leffa

jackmac34_pixabay
Kuva: Jackmac34 (pixabay.com)

Eräs opiskelijani pohti, miten elokuvien lähdetiedot merkitään opinnäytetyöhön. Pitääkö näkyviin laittaa tuottaja, ohjaaja vai tuotantoyhtiö? Tämä on hyvä kysymys, sillä Metropolian ohjeissa tästä on vain lyhyt maininta. Perusohjeena on, että kun teos on useiden henkilöiden yhteistyön tulos, voidaan lähdeluetteloon merkitä ensimmäiseksi teoksen nimi. Tämä ohje pätee etenkin televisio-ohjelmissa, radio-ohjelmissa ja elokuvissa, joissa on joskus vaikea nimetä päätekijää tai päätekijöitä.

Mitä muuta sitten olisi hyvä laittaa näkyviin? Nimen jälkeen näkyviin laitetaan julkaisu- tai esitysvuosi, ohjelman toimittaja tai elokuvan ohjaaja, tuottaja(t), (mahdollisesti epäselvissä tapauksissa) dokumentin laji (siis elokuva/radio-ohjelma/tv-ohjelma) ja lopuksi vielä esityspaikka. Siis tähän tapaan:

Elokuva:
Reindeerspotting – pako joulumaasta 2010. Ohjaus Joonas Neuvonen. Tuottajat Jesse Fryckman ja Oskari Huttu. Tuotantoyhtiö Bronson Club. Ensi-ilta Tampereen 40. kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla huhtikuussa 2010.

Tekstiviite:
(Reindeerspotting – pako joulumaasta 2010.)

TV-ohjelma:
Silminnäkijä: Hunajainen ase 2013. Tuottaja: Hannele Valkeeniemi. Dokumentti. Esitetty Yle TV2:ssa 26.9.2013.

Tekstiviite:
(Silminnäkijä: Hunajainen ase 2013.)

Radio-ohjelma:
Valta kuuluu sille, joka saa pitää puhetta 2016. Toimittaja Jari Sarasvuo. Esitetty Yle Puheessa 16.5.2016.

Tekstiviite:
(Valta kuuluu sille, joka saa pitää puhetta 2016.)

Nettiaikakaudella melkein mitä tahansa elokuvia löytyy laittomasti netistä (>huoh<). Sanomattakin lienee selvää, että lähdeluetteloon ei merkitä linkkejä näihin mahdollisesti laittomiin Youtube-versioihin.