Kielikuraattori, Viestintä

”Tarvittaessa.”

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Olen törmännyt keskusteluissa useita kertoja tilanteeseen, jossa minulle on vastattu ilmauksella tarvittaessa (ks. yllä). Sana ei ole minusta sopinut tilanteeseen, ja olen tuntenut oloni hämmentyneeksi, epätietoiseksi ja jopa hieman ärtyneeksi. Päästäkseni käsiksi siihen, mitä noissa tilanteissa on todella tapahtunut, tarvitsen keskustelunanalyysia.

Keskustelunanalyysissa lähtökohtana on, että puheenvuorot saavat merkityksensä keskustelussa: jokainen vuoro tulkitaan suhteessa edelliseen puheenvuoroon ja jokainen puheenvuoro luo tilaa tulevalle puheenvuorolle. Vasta se, miten kuulija käsittelee vuoroa, osoittaa, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Tätä keskustelun vaiheittaista järjestymistä kutsutaan sekventiaalisuudeksi. Keskusteluntutkija ei luokittele tai tulkitse puheenvuoroja, vaan tulkinnan lähde ovat keskustelijat ja se, kuinka he toistensa puheenvuoroihin suhtautuvat. Kieliopilliset rakenteet vaikuttavat toki vuorojen tulkintaan, mutta eivät määrää ennalta sitä, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Esimerkiksi kysymystä voidaan käsitellä myös tarjouksena: Juotko kahvia? – Kiitos! tai syytöksenä: Miksi et ole vienyt roskia? – Älä nalkuta!

Keskusteluntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota keskusteluissa esiintyviin kiteytyneisiin toimintajaksoihin, jotka koostuvat usein kahdesta tai kolmesta vuorosta. Kiteytyneet toimintajaksot eivät määritä sitä, mitä keskustelussa tapahtuu, mutta ohjaavat tulkintojamme. Jos kysymykseen vastataan tauolla, tauko saatetaan tulkita merkiksi siitä, että puhuja ei halua tai osaa vastata. Kielentutkija Liisa Raevaaran mukaan ”tietoisuus vuorovaikutuksen ilmiöistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä lisää taitoa ja sensitiivisyyttä tulkita muiden toimintaa vuorovaikutuksessa.” Samalla tietoisuuden lisääminen auttaa näkemään oman vastuunsa siitä, miten voi toiminnallaan vaikuttaa keskusteluun.

Palaan ensimmäiseen esimerkkiini:

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Mikä dialogissa mättää? Puhuja A esittää pyynnön, johon puhuja B vastaa. Ongelmallinen tilanteesta tulee sen vuoksi, että puhuja B käsittelee A:n vuoroa kysymyksenä, vaikka konditionaalirakenne (voisitko) ja vuoron sisältö (”minä teen jotakin, sinä teet jotakin”) paljastavat, että vuoro pitäisi todennäköisemmin tulkita pyynnöksi tai ehdotukseksi. Vastaus ”tarvittaessa” palauttaa puhujan A alkutilanteeseen. Hänen on muotoiltava pyyntönsä tai ehdotuksensa uudelleen, koska B ei käsitellytkään vuoroa pyyntönä. (Ja itse asiassa juuri uudelleen muotoiltu pyyntö, jota tässä esimerkissä ei ole mukana, paljastaa, että vuoron käsitteleminen kysymyksenä on ristiriidassa puhujan tavoitteiden kanssa.) Havaintojeni mukaan tarvittaessa pesiytyy erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhekumppani ei haluaisi toteuttaa toisen esittämää pyyntöä. Tästä siis johtuu hämmennykseni, epätietoisuuteni tai ärtymykseni. Pyyntöni tulee ikään kuin torjutuksi – ja vieläpä ilman epäröintiä tai taukoja, vaan nopeasti, ikään kuin tilanteessa esitettäisiin odotuksenmukainen vastaus kysymykseen.

Jos sinulta pyydetään jotakin, etkä ehkä voi tai halua toteuttaa pyyntöä, älä pamauta vastausta suoraan, vaan epäröi: ”Hmm… harmi, mutta ei taida onnistua. Saisitko siihen jonkun muun? Jos et saa, koetan järjestää.”  

Viestintä

Vaikuttaja valitsee viisaasti

pixelkult_pixabay

Kuva: pixelkult (pixabay.com)

Tällä viikolla keskustelin opiskelijoiden kanssa mediakasvatuksesta, vaikuttamisen keinoista ja median murroksesta. Mediamaisema on sellaisessa mylläkässä, että printtimedian keskellä kasvanut Kielikuraattori hämmentyy uudelleen ja uudelleen. Päätin tehdä pientä havainnollista vertailua somen ja printtimaailman kesken, jota somen merkitys vaikuttamisen kanavana avautuisi opiskelijoille (ja minulle) entistä paremmin.

Googlailin Suomessa suosittuja tubettajia, ja löysin mm. Pahanlapsen eli Susanne Aallon, joka pitää Youtubessa ”gootinperkeleen päiväkirjaa”. Leppoisasti Joensuun murretta haasteleva Aalto esimerkiksi esittelee videoillaan (gootti)muotia, antaa meikkausvinkkejä, kertoo ruokaresepteistä sekä avautuu kenkäkaappinsa sisällöstä. Sen jälkeen luin sanomalehtien levikkitilastoja. Tässä vertailuni tuloksia:

Pahanlapsen 24.8.2018 julkaisema Youtube-video vs. paikallislehti Aamuposti

  • 8.2018 julkaistulla videolla Pahalapsi esittelee Joensuuta ja kannustaa seuraajiaan päättämään puolestaan päivän meikki-, vaate- ja ruokavalintojaan. Videolla on 56 039 näyttökertaa (1.9.2018).
  • Hyvinkään, Riihimäen, Lopen ja Hausjärven alueella ilmestyvä Aamuposti-sanomalehden sunnuntainumeron levikki on 53 150 kpl (muulloin 17 630 kpl).

Pahanlapsen Youtube-kanava vs. Aamulehti

  • Pahanlapsen Youtube-kanavalla on 144 000 tilaajaa.
  • Tampereella ilmestyvän Aamulehden kokonaislevikki (sisältää printti- ja digilevikit) vuonna 2017 oli 105 730.

Jos siis haluaa vaikuttaa, pitää miettiä, keihin haluaa vaikuttaa, ketkä haluaa tavoittaa ja missä kanavassa tuo kohderyhmä liikkuu.