Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Palautteen antaminen, Viestintä

Miten kirjoitetaan yhdessä? Osa 2: Prosessin eri vaiheissa voi hyödyntää erilaisia työskentelytapoja

EveliinaKorpela_2018_kirjoittaminen01

Millainen työskentelytapa yhteiskirjoittamisessa on kaikkein toimivin? Tässä joitakin ratkaisuvaihtoehtoja Mike Sharplesilta (2003: 168 – 175). Näitä työskentelytapoja voi myös sekoittaa keskenään, sillä usein tehokkainta on työskennellä eri tavoin prosessin eri vaiheissa.

Rinnakkaiskirjoittaminen (parallel working)
Rinnakkaiskirjoittaminen on yleisin yhteiskirjoittamisen muoto. Siinä ryhmä tekee selkeän työnjaon esimerkiksi niin, että teksti jaetaan osiin, ja jokainen työstää omaa palaansa tekstistä samanaikaisesti. Sen jälkeen kokoonnutaan yhteen antamaan palautetta ja keskustelemaan, minkä jälkeen tekstiä työstetään edelleen. Rinnakkaiskirjoittamisessa ryhmäläisillä voi olla erilaisia rooleja vahvuuksiensa mukaan: yksi voi huolehtia kielenhuollosta, yksi hakee lähteitä ja koostaa alustavan tekstipohjan, joku yhdenmukaistaa viitetekniikan, toinen varmistaa, että tekstin tyyli säilyy samana kirjoittajan vaihtuessa jne.
Etuja: Tekstiä syntyy nopeasti, jokaisen vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Haittoja: Erilaisten tekstien yhteensovittaminen voi olla vaikeaa ja joskus ihmiset tekevät päällekkäistä työtä.

Peräkkäinen kirjoittaminen (sequential working)
Peräkkäisessä kirjoittamisessa ensimmäinen kirjoittaja tekee luonnoksen, jota seuraava täydentää ja parantelee, ja lähettää sen jälleen eteenpäin seuraavalle, joka muokkaa tekstiä edelleen jne. Peräkkäiskirjoittaminen sopii tilanteessa, jossa työnjaon ei tarvitse mennä aivan tasan tai jossa ryhmän jäsenillä on selkeästi eriytyneet roolit: ideoija ja suunnittelija, tekstin luonnostelija ja tekstin viimeistelijä. Peräkkäinen työskentely sopii myös silloin, kun tekstin aihetta on vaikea pilkkoa selvästi jaettaviin palasiin.
Etuja: Kaikilla on koko ajan tekstistä oikea versio, päällekkäistä tai turhaa työtä ei tule, kun vain yksi työstää tekstiä kerrallaan.
Haittoja: Prosessi voi pysähtyä yhteen henkilöön, lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa on vain vähän.

Vastavuoroinen kirjoittaminen (resiprocal working)
Vastavuoroisessa kirjoittamisessa kaikki työstävät samaa tekstiä yhtä aikaa ja reagoivat toisiinsa välittömästi. Yksi ryhmästä voi toimia kirjurina, kun muut kommentoivat vieressä, tai sitten kaikki työstävät yhtä aikaa samaa dokumenttia toistensa tekstejä kommentoiden.
Etuja: Työtapa synnyttää vahvan yhteisöllisyyden kokemuksen, tekstistä tulee yhteistä.
Haittoja
: Työtapa on hidas ja jotkut ajatukset ja tekstikappaleet saattavat kadota innostuksen pyörteissä – tai sitten innostus katoaa kokonaan, kun oma ääni ei tulekaan kuuluviin.

Seuraava kuvio havainnollistaa, miten teksti ja palaute kulkevat ryhmässä eri työskentelytavoissa.

SieppaaKuvio 1. Yhteiskirjoittamisen työskentelytavat (Sharples 2003: 172)

 Usein käy niin, että etenkin prosessin alkuvaiheessa yksi ryhmästä työskentelee enemmän, vaikka koko ryhmän tukea tarvitaankin kaikissa vaiheissa. Eden ja Lunsfordin (1990) mukaan seuraava työskentelyjärjestys on yhteiskirjoittamisessa kaikkein yleisin (ks. Sharples 2003: 172):

  • Yksi ryhmästä tekee suunnitelman tulevasta tekstistä. Ryhmä antaa suunnitelmasta palautetta.
  • Yksi ryhmästä kirjoittaa yhteisen palautteen pohjalta uuden, tarkemman luonnoksen tekstistä.
  • Luonnoksen pohjalta ryhmä keskustelee tulevasta tekstistä ja jakaa tekstin paloihin niin, että jokainen ryhmästä saa kirjoittaa oman palasensa. Lopuksi palat kootaan yhteen ja ryhmä tarkistaa ja yhdenmukaistaa tekstin.

Seija Mertaniemen (2018) tutkimuksessa seitsemäsluokkalaiset pitivät yhteiskirjoittamista innostavana työskentelytapana. Vaikka yläkoululaisia ja ammattikorkeakouluopiskelijoita ei voikaan suoraan verrata, nostaa Mertaniemen väitöstutkimus yhteiskirjoittamisesta esiin monia sellaisia puolia, jotka pätevät kouluasteesta riippumatta. Toivottavasti ammattikorkeakouluopiskelijatkin löytävät yhteiskirjoittamisen ilon!

 

Lähteet:

Ede, Lisa & Lunsford, Andrea 1990. Singular Texts/Plural Authors: Perspectives on Collaborative Writing. Illinois: Southern Illinois University Press.

Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankki 2020. Jyväskylän yliopisto. Saatavana osoitteessa: <https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/kirjoittamisen-tutkimus>. Luettu 12.6.2020.

Mertaniemi, Seija 2018. Seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan opetusta eheyttävässä moniaineprojektissa. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Saatavana osoitteessa:  <http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218359.pdf >. Luettu 12.6.2020.

Sharples, Mike 2003. How We Write : Writing as Creative Design. E-kirja.
London: Routledge.

 

Kielikuraattori, Kirjoittaminen, Palautteen antaminen, Puheviestintä, Viestintä

Miten kirjoitetaan yhdessä? Osa 1: Valmistautuminen ja keskustelu on tärkeää

EveliinaKorpela_2018_kirjoittaminen01

Ammattikorkeakoulussa kirjoitetaan paljon yhdessä. Projektiraportit, oppimistehtävät, esitelmät ja alustukset laaditaan monesti pienryhmissä, ja opinnäytetyökin tehdään pareittain. Usein opiskelijat pitävät yhteiskirjoittamista haastavana tai jopa epämiellyttävänä – ainakin ennen varsinaista kirjoitusprosessia. Jälkikäteen he saattavat luonnehtia yhteiskirjoittamista positiiviseksi kokemukseksi.

Jotta opiskelijoilla ei olisi turhia pelkoja tai ennakkoluuloja, he tarvitsevat enemmän tietoa siitä, miten yhteiskirjoittamisprosessin saa sujumaan, miten yhteiskirjoittamisesta saa irti parhaat puolet ja miten voi välttää yhteiskirjoittamisen karikot. Olen koonnut kaksiosaiseen blogipostaukseeni käyttökelpoisimmat vinkit, joiden avulla yhteiskirjoittamisen saa onnistumaan.

Yhteiskirjoitusprosessin alussa on sovittava pelisäännöistä

Ennen yhteiskirjoitusprosessin alkua ryhmän tai parin pitää keskustella ainakin seuraavista asioista:

  • Yhteiset tavoitteet. Haluavatko kaikki tähdätä viitoseen vai riittääkö jollekulle kakkonen? Yhteisistä tavoitteista sopiminen lisää ryhmäläisten motivaatiota ja sitoutumista, joita ilman yhteiskirjoittaminen ei onnistu.
  • Yhteinen ymmärrys. Ovatko kaikki ymmärtäneet tehtävänannon samoin? Tietävätkö kaikki, millaista tekstiä (tekstin pituus, tyyli, sisältö, jäsentely, lähdeviitetekniikka, tavoite, kohderyhmä) ryhmä on tuottamassa?
  • Työskentelytapa ja aikataulu. Millä yhteiskirjoitusalustalla tekstiä tuotetaan? (Metropoliassa opiskelijoiden käytössä ovat esim. Google Docs ja OneDrive. Huom. Tekstistä kannattaa tehdä useita kopioita, niin että eri versiot ovat eri tekstitiedostoissa ja niistä voi myöhemmin keskustella.) Entä mikä on ryhmän työskentelytapa, työnjako ja aikataulu? Mitkä ovat sanktiot, jos joku ryhmästä lipsuu aikataulusta? Entä miten ryhmä palkitsee itsensä?
  • Palaute ja kompromissit. Yhteiskirjoittamisessa teksti rakentuu prosessissa, joten kirjoittaminen vaatii palautteen antamista ja vastaanottamista, kompromissien tekemistä ja omista ajatuksista luopumista ryhmän yhteiseksi hyväksi. Taito antaa rakentavaa, täsmällistä ja oikea-aikaista palautetta onkin yhteiskirjoittajan tärkein ominaisuus.

Yhteiskirjoittaminen vaatii siis paitsi kirjoitusviestinnäntaitoja, myös erinomaisia puheviestintätaitoja, esimerkiksi taitoa kuunnella, havainnoida ja perustella sekä sovittaa erilaisia tavoitteita yhteen.

Oulun yliopiston Kirjoittajan ABC -sivustolla on mainio lista yhteiskirjoittamisen eduista ja haitoista. Parhaimmillaan yhteiskirjoittaminen on hauskaa ja kehittää mm. ajattelua, argumentointia ja kirjoitustaitoja. Pahimmillaan yhteiskirjoittaminen on prosessi, jossa työ jakautuu epätasaisesti, kukaan ei saa näkemyksiään kuuluviin ja tekstistä tulee epäkoherentti sillisalaatti.

Kielikuraattori, Viestintä

”Tarvittaessa.”

EveliinaKorpela_2018_viestinta-01

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Olen törmännyt keskusteluissa useita kertoja tilanteeseen, jossa minulle on vastattu ilmauksella tarvittaessa (ks. yllä). Sana ei ole minusta sopinut tilanteeseen, ja olen tuntenut oloni hämmentyneeksi, epätietoiseksi ja jopa hieman ärtyneeksi. Päästäkseni käsiksi siihen, mitä noissa tilanteissa on todella tapahtunut, tarvitsen keskustelunanalyysia.

Keskustelunanalyysissa lähtökohtana on, että puheenvuorot saavat merkityksensä keskustelussa: jokainen vuoro tulkitaan suhteessa edelliseen puheenvuoroon ja jokainen puheenvuoro luo tilaa tulevalle puheenvuorolle. Vasta se, miten kuulija käsittelee vuoroa, osoittaa, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Tätä keskustelun vaiheittaista järjestymistä kutsutaan sekventiaalisuudeksi. Keskusteluntutkija ei luokittele tai tulkitse puheenvuoroja, vaan tulkinnan lähde ovat keskustelijat ja se, kuinka he toistensa puheenvuoroihin suhtautuvat. Kieliopilliset rakenteet vaikuttavat toki vuorojen tulkintaan, mutta eivät määrää ennalta sitä, millaisena tekona vuoro keskustelussa toimii. Esimerkiksi kysymystä voidaan käsitellä myös tarjouksena: Juotko kahvia? – Kiitos! tai syytöksenä: Miksi et ole vienyt roskia? – Älä nalkuta!

Keskusteluntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota keskusteluissa esiintyviin kiteytyneisiin toimintajaksoihin, jotka koostuvat usein kahdesta tai kolmesta vuorosta. Kiteytyneet toimintajaksot eivät määritä sitä, mitä keskustelussa tapahtuu, mutta ohjaavat tulkintojamme. Jos kysymykseen vastataan tauolla, tauko saatetaan tulkita merkiksi siitä, että puhuja ei halua tai osaa vastata. Kielentutkija Liisa Raevaaran mukaan ”tietoisuus vuorovaikutuksen ilmiöistä ja vuorovaikutuksen käytänteistä lisää taitoa ja sensitiivisyyttä tulkita muiden toimintaa vuorovaikutuksessa.” Samalla tietoisuuden lisääminen auttaa näkemään oman vastuunsa siitä, miten voi toiminnallaan vaikuttaa keskusteluun.

Palaan ensimmäiseen esimerkkiini:

A: ”Voisitko huolehtia X:n, jos minä huolehdin Y:n? En mitenkään ehdi molempia.”
B: ”Tarvittaessa.”

Mikä dialogissa mättää? Puhuja A esittää pyynnön, johon puhuja B vastaa. Ongelmallinen tilanteesta tulee sen vuoksi, että puhuja B käsittelee A:n vuoroa kysymyksenä, vaikka konditionaalirakenne (voisitko) ja vuoron sisältö (”minä teen jotakin, sinä teet jotakin”) paljastavat, että vuoro pitäisi todennäköisemmin tulkita pyynnöksi tai ehdotukseksi. Vastaus ”tarvittaessa” palauttaa puhujan A alkutilanteeseen. Hänen on muotoiltava pyyntönsä tai ehdotuksensa uudelleen, koska B ei käsitellytkään vuoroa pyyntönä. (Ja itse asiassa juuri uudelleen muotoiltu pyyntö, jota tässä esimerkissä ei ole mukana, paljastaa, että vuoron käsitteleminen kysymyksenä on ristiriidassa puhujan tavoitteiden kanssa.) Havaintojeni mukaan tarvittaessa pesiytyy erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhekumppani ei haluaisi toteuttaa toisen esittämää pyyntöä. Tästä siis johtuu hämmennykseni, epätietoisuuteni tai ärtymykseni. Pyyntöni tulee ikään kuin torjutuksi – ja vieläpä ilman epäröintiä tai taukoja, vaan nopeasti, ikään kuin tilanteessa esitettäisiin odotuksenmukainen vastaus kysymykseen.

Jos sinulta pyydetään jotakin, etkä ehkä voi tai halua toteuttaa pyyntöä, älä pamauta vastausta suoraan, vaan epäröi: ”Hmm… harmi, mutta ei taida onnistua. Saisitko siihen jonkun muun? Jos et saa, koetan järjestää.”  

Viestintä

Vaikuttaja valitsee viisaasti

pixelkult_pixabay

Kuva: pixelkult (pixabay.com)

Tällä viikolla keskustelin opiskelijoiden kanssa mediakasvatuksesta, vaikuttamisen keinoista ja median murroksesta. Mediamaisema on sellaisessa mylläkässä, että printtimedian keskellä kasvanut Kielikuraattori hämmentyy uudelleen ja uudelleen. Päätin tehdä pientä havainnollista vertailua somen ja printtimaailman kesken, jota somen merkitys vaikuttamisen kanavana avautuisi opiskelijoille (ja minulle) entistä paremmin.

Googlailin Suomessa suosittuja tubettajia, ja löysin mm. Pahanlapsen eli Susanne Aallon, joka pitää Youtubessa ”gootinperkeleen päiväkirjaa”. Leppoisasti Joensuun murretta haasteleva Aalto esimerkiksi esittelee videoillaan (gootti)muotia, antaa meikkausvinkkejä, kertoo ruokaresepteistä sekä avautuu kenkäkaappinsa sisällöstä. Sen jälkeen luin sanomalehtien levikkitilastoja. Tässä vertailuni tuloksia:

Pahanlapsen 24.8.2018 julkaisema Youtube-video vs. paikallislehti Aamuposti

  • 8.2018 julkaistulla videolla Pahalapsi esittelee Joensuuta ja kannustaa seuraajiaan päättämään puolestaan päivän meikki-, vaate- ja ruokavalintojaan. Videolla on 56 039 näyttökertaa (1.9.2018).
  • Hyvinkään, Riihimäen, Lopen ja Hausjärven alueella ilmestyvä Aamuposti-sanomalehden sunnuntainumeron levikki on 53 150 kpl (muulloin 17 630 kpl).

Pahanlapsen Youtube-kanava vs. Aamulehti

  • Pahanlapsen Youtube-kanavalla on 144 000 tilaajaa.
  • Tampereella ilmestyvän Aamulehden kokonaislevikki (sisältää printti- ja digilevikit) vuonna 2017 oli 105 730.

Jos siis haluaa vaikuttaa, pitää miettiä, keihin haluaa vaikuttaa, ketkä haluaa tavoittaa ja missä kanavassa tuo kohderyhmä liikkuu.