Avainsana-arkisto: kielenhuolto

Supistetun ajan toiminnan maksukäytännöt

geralt

Kuva: geralt (pixabay.com)

Kotimaisten kielten keskus on tehnyt vuosien ajan loistavaa työtä saadakseen viranomaisteksteistä ymmärrettävämpiä. Valitettavasti Kotuksen ohjeet eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia kaupunkeja – esimerkiksi jotkut kotikaupunkini viranomaisista näyttävät olevan autuaan tietämättömiä virkakielen karikoista. Tänään sain “varhaiskasvatuksen asiakasperheille” suunnatun kirjeen, jonka monimutkaisuus on vertaansa vailla. Virkamiehen huoneentaulun innoittamana olen listannut muutamia vinkkejä, joiden avulla kirjeestä saisi ymmärrettävämmän, selkeämmän ja vuorovaikutteisemman.

Miksi teksti tehdään?

Kirjoittajan pitää aina miettiä tekstinsä tarkoitus. Jos haluaa saada vastaanottajan tekemään jotakin, on annettava selkeitä ohjeita. Saamassani kirjeessä –  joka ilmeisesti on tarkoitettu ohjeistavaksi – ei ole yhtäkään käskymuodossa olevaa tee näin -lausetta. Sen sijaan kirje vilisee hämäriä passiivirakenteita, joissa kerrotaan “asiakasmaksun perusteena olevan tuntiportaan määräytymisestä”. Lisäksi kirjeessä käytetään etäännyttävää kolmatta persoonaa: “huoltaja varaa…”, “huoltajan tekemä hoitoaikailmoitus…” sen sijaan, että puhuteltaisiin vastaanottajaa suoraan (varaa, ilmoita, tee).

Lainaus kirjeestä:
“porras varataan koko toimintavuodeksi 1.8. – 31.7. Kuukausittaista tuntiporrasta voidaan kuitenkin tarkistaa ajalle 1.1.-31.7, mikäli huoltaja ilmoittaa muutoksesta 15.12. mennessä.”
“Ohjelmassa on mahdollista ilmoittaa vanhempien työstä, opiskelusta tai muista järjestelyistä johtuva lapsen säännöllinen vapaapäivä, jolloin lapsi ei käytä ko. päivänä lainkaan varhaiskasvatuspalvelua. Tällainen päivä merkitään ohjelmaan ennalta sovittuna vapaapäivänä, eikä päivä kuluta lapselle varattuja hoitotunteja.”

Muokattu ehdotus:
Y:n kaupunki on alkanut käyttää uutta hoitoaikajärjestelmää. Tässä kirjeessä saat ohjeet siitä, miten järjestelmä toimii.
1) Kirjaudu hoitoaikajärjestelmään osoitteessa XXX.fi.
2) Täytä hoitoaikalomake  joka kuukauden X päivään mennessä.
3) Ilmoita lomakkeella myös ne päivät, jolloin lapsenne ei tarvitse hoitoa.
jne.

Kenelle teksti on suunnattu?

Tekstin sanasto pitää valita sen mukaan, kenelle teksti on suunnattu. Monet kirjeessä vilisevät sanat (kuten “hoitoaikaperusteinen”, “tuntiporras”, “hoitoaikaporras” tai “maksuporras”) saattavat olla viranomaisille täysin selviä, kun taas tavallinen lukija putoaa portailta aika nopeasti. Huomiota herättävät myös kirjeen kapulakieliset ilmaukset. Sen sijaan, että puhuttaisiin hoidossa olevasta lapsesta, puhutaankin “varhaiskasvatuspalveluita käyttävästä lapsesta”. Viranomaisen näkökulmasta teksti saattaa tuntua neutraalilta, mutta lukijalle kirje herättää etäisen ja tylyn sävyn (“mahdollisia käyttämättä jääneitä tunteja ei hyvitetä”). Asiallinen teksti ottaa huomioon vastaanottajan näkökulman. Koska kyseessä on kirje, olisi tekstissä voinut hyödyntää kirjeelle tyypillisiä rakenteita. Mukana olisi voinut olla alku- ja lopputervehdys sekä suoria persoonallisia viittauksia vanhempien elämäntilanteeseen, esim.

Aloitus:
Tervehdys täältä varhaiskasvatusvirastosta!

Lapsenne on syksyllä mukana päiväkodissa/esikoulussa. Jotta hoitopäivät sujuisivat perheenne kannalta mahdollisimman sujuvasti, olemme koonneet tähän kirjeeseen ohjeita…

 Lopetus
Mukavaa syksyn jatkoa!

Mitä tekstistä voisi jättää pois?

Kirjeen teksti vaikuttaa enemmän muistilistalta viranomaiselle itselleen kuin ohjeistukselta vanhemmille. Taustatiedot ja asioiden väliset kytkennät eivät käy ilmi, vaan teksti poukkoilee hämmentävän epäloogisesti aiheesta toiseen. Lisäksi kirjeessä annetaan vastaanottajan näkökulmasta ylimääräistä tai peräti turhaa tietoa ammattislangilla, jonka merkitys ei aukea tavalliselle lukijalle. Esimerkiksi keskellä kirjettä on kolmen rivin mittainen kappale, jossa kerrotaan “sijoituspäätöksestä” ja “ohjelmasta” ilman, että kumpaakaan käsitettä on mainittu kertaakaan aiemmin.

Lainaus kirjeestä:
“Jos lapsen sijoituspäätös alkaa kuluvaa kuukautta seuraavan kuukauden puolella, on ohjelmassa siirryttävä ko. kuukauteen näytön oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta klikkaamalla. Muuten näytöllä on näkyvissä teksti, ettei tietoja löydy.”

Puhutaanko tässä nyt lastensuojeluun liittyvästä sijoituksesta vai normaalista päiväkotipaikasta? Entä mistä löytyy mystinen ohjelma, joka väärän klikkauksen jälkeen ilmoittaa, “ettei tietoja löydy”?

Hyvä perusohje viranomaiselle on: lyhennä aina, kun voit. Usein havainnolliset kaaviot, kuviot ja luettelot toimivat paremmin kuin pitkät sanalliset selvitykset.

***

Hyvä viranomaisteksti on selkeä, ymmärrettävä ja tilanteeseen sopiva. Lisäksi se ottaa lukijan huomioon niin, että viranomaistekstin luettuaan lukija tietää, mitä tehdä. Luulenpa, että “varhaiskasvatuksen asiakasperheistä” yksikään ei tämän kirjeen luettuaan tiedä, mitä häneltä odotetaan.

Mainokset

Pilkunviilaaja perusasian äärellä

Kuva: stockers9 (freeimages.com)Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Keskisuomalaisen mukaan professori Jaakko Leino pitää suomen kielen pilkkusääntöjä niin vaikeina, että suomen kielestä valmistuneet maisteritkaan eivät niitä osaa. Nettikeskusteluissa monet äidinkielen opettajat olivat asiasta Leinon kanssa eri mieltä. Yhtenäinen näkemys näytti olevan, että säännöt ovat selkeät ja loogiset, ”kunhan tietää, mikä on lause”. Tässä onkin ongelman ydin.

Törmäsin itse jokin aika sitten ekaluokkalaisen äidinkielen kirjaan, jossa kerrottiin, että ”lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.” Olin kuullut aiemminkin, että alakoulun oppikirjoissa sekoitetaan iloisesti virkkeen ja lauseen käsitteet, mutta se, mikä todella huolestutti minua, oli opettajan reaktio, kun huomautin asiasta. Odotin pedagogista perustelua, esim. ”emme halua sekoittaa lapsen päätä liian monilla kieliopillisilla käsitteillä”, mutta sainkin täysin virheellisen kieliopillisen näkemyksen: opettaja kertoi (”varmana tietona”), että enää ei ole olemassa virkkeitä ja lauseita, vaan nykyään puhutaan pelkistä lauseista.

Oppikirjojen rooli pilkkusääntöjen oppimisen hankaluudessa on valtava, sillä aapisten levittämä harhakäsitys näkyy myös omilla kielenhuoltotunneillani ammattikorkeakoulussa. Jotta pilkkusääntöjen opettelu olisi helpompaa, lasten olisi opittava

1) mikä on virke,
2) mikä on lause,
2) mikä on predikaatti,
3) mikä on päälause ja
4) mikä on sivulause.

Kertauksen vuoksi:

Virke on tekstin osa, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virke voi koostua yhdestä tai useammasta lauseesta. (Esim. Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa!Lause on virkkeen osa, jossa on predikaatti, esim. Tänään satoi rankasti. Lause voi koostua myös vain yhdestä sanasta, kunhan se on predikaatti, esim. Sataa. Predikaatti on aktiivi- tai passiivimuotoinen myöntö- tai kieltomuodossa oleva verbi (esim. tulen, en tule, tulette, tullaan). Predikaattien määrä kertoo, kuinka monta lausetta virkkeessä on. Esimerkiksi seuraavassa virkkeessä on kolme lausetta: Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa, vaikka ulkona paistaa aurinko! Päälause on sellainen lause, joka voi esiintyä yksinäisenä virkkeenä (esim. Olet ihana!), sivulause taas esiintyy aina päälauseen kanssa. Sivulauseet voivat olla 1) relatiivilauseita, jotka alkavat relatiivipronomineilla joka tai mikä (tai näiden taipuneilla muodoilla), 2) alistuskonjunktiolauseita, jotka alkavat alistuskonjunktiolla (esim. että, jotta, koska, kun…), tai 3) kysyviä sivulauseita, jotka alkavat kysymyssanalla tai sanalla, jossa on kysyvä liitepartikkeli –kO.

Kun tiedät nämä käsitteet, voit lukea Kielikellossa 3/2008 julkaistun Raija Lehtisen mainion artikkelin, jossa Lehtinen pohtii yleisimpiä pilkkuvirheitä erittäin havainnollisesti. Sen jälkeen voit käydä kertaamassa pilkkusäännöt Oulun yliopiston Kirjoittajan abc-sivustolla. Lopuksi voit vielä testata taitosi tekemällä Kotuksen valaisevat  pilkkutestit.

Onko pilkuilla sitten väliä? No, on ainakin sille ressukalle, joka yhä uudestaan yläkoulun äidinkielen tunneilla joutuu Siperiaan prokuraattorin pilkkuvirheen vuoksi: Armoa ei, Siperiaan! 

Suomea suomeksi: Miksi ”koirat ovat mukavat” kuulostaa huonolta suomelta?

Kuva: LW

Kuva: LW

Eräs blogini lukija oli iltakävelyllä pohtinut ystävänsä kanssa sitä, minkä vuoksi rakenne ”koirat ovat mukavat” kuulostaa huonolta suomelta. Olen erittäin ilahtunut siitä, että muillakin kuin lingvisteillä on iltakävelyillään tällaisia kiehtovia keskustelunaiheita!

Kielikuraattori kommentoi:
Rakenteessa ”koirat ovat mukavat” sana mukavat on predikatiivi; se liittyy olla-verbiin ja luonnehtii sitä, millainen lauseen subjekti eli koirat on. Predikatiivi tulee nominatiiviin (siis muotoon ”mukavat”) kuitenkin vain sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse konkreettisesta yksikössä olevasta sanasta, esim. koira on mukava, tai monikkosanasta, esim. häät olivat mukavat. Nominatiivia käytetään siis silloin, kun predikatiivilla ilmaistu asia omistetaan subjektin tarkoitteen kokonaisuudelle. Muita esimerkkejä tästä olisivat käteni ovat turvonneet tai silmät ovat ruskeat. Partitiivia (muotoa mukavia) käytetään sitä vastoin silloin, kun subjekti on ainesana, abstraktisana tai taivutettuna monikkoon. Koska koirat on monikko, ainoa oikea muoto olisi koirat ovat mukavia.

Joskus predikatiivin sijamuodon valintaan vaikuttaa se, millaisesta adjektiivista on kyse. Yleensä sanotaan olipa hyvä, että tapasin sinut (ei siis ”olipa hyvää”), mutta kuitenkin olipa yllättävää, että tapasin sinut (ei siis ”olipa yllättävä”). Osmo Ikola antaa Kielikellossa vuonna 1972 tälle merkillisyydelle selitykseksi sen, että aiemmin partitiivipredikatiivi on ollut harvinainen. Kun partitiivimuoto on alkanut yleistyä kielessä, kaikkein yleisimmin käytetyt adjektiivit ovat ”vastustaneet” uudistusta ja säilyttäneet nominatiivimuotonsa.

Kielen arvaamattomuuden vuoksi ei partitiivin käytöstäkään voi tehdä aukottomia sääntöjä. Oppiakseen suomea opiskelijan on suostuttava tekemään erehdyksiä. Toivottavasti me suomalaisetkin suostumme ymmärtämään hieman eri tavoin puhuttua suomea, emmekä vaihda keskustelukieltä englantiin heti, kun taivutusmuodoissa on jotakin kummallista − niissä aina on.

”Minä juon nyt kahvia!”

kahvikuppi

Kuva: EK

Luulen, että kaikki äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat ovat törmänneet ihmiseen, joka opettajan ammatin selvittyä on huokaissut: ”Nyt täytyykin sitten olla tarkkana siitä, miten puhuu!” Itselleni kävi näin viime viikolla kahvipöydässä, kun oppilaitoksessamme aloitti uusi opettaja. No, ei tarvitse. Puhukaa minun puolestani miten haluatte, omalla persoonallisella murteellanne, omia nasevia sanontojanne ja uudissanojanne viljellen! Itse puutun murteeseen tai puhekieleen vain silloin, kun sitä käytetään asiatyylisessä kirjoitetussa tekstissä, esimerkiksi opinnäytetyössä, tenttivastauksessa, kypsyysnäytteessä tai oppimistehtävässä – siis väärässä kontekstissa.

Viime vuonna otin kiitollisena vastaan suomen kielen lautakunnan uusia kirjoitussuosituksia. Sen lisäksi, että lautakunta hyväksyi (monien verenpainetta nostavan) alkaa tekemään -muodon alkaa tehdä -muodon rinnalle, se väljensi muutamien yhdyssanojen suosituksia. Nykyään on mahdollista kirjoittaa päinvastoin tai päin vastoin, pikkuhiljaa tai pikku hiljaa, itsestään selvä tai itsestäänselvä. Myös pilkunviilaajien erityissuosikki (!) vuoriton takki sai nyt rinnalleen muodon vuoreton takki. Lainasanat filee ja pyree (vrt. ranskan filet ja pyrée) taas ovat käytössä alkaneet lähentyä suomen kielen omaperäisiä e-loppuisia sanoja, minkä vuoksi nyt käyvät myös muodot file : filettä (tai filee : fileetä) ja pyre : pyrettä (tai pyree : pyreetä).

Lautakunnassa on kielen ja kielenkäytön asiantuntijoita, ja heidän antamansa suositukset perustuvat siihen, millaista kieltä ihmiset (oikeasti) käyttävät, mikä on selkeää, sujuvaa, yksinkertaista, perusteltua ja tarkoituksenmukaista nimenomaan kielenkäyttäjän kannalta. Sekin on toivottavasti kaikille selvää, että lautakunta antaa suosituksia siitä, millaisia ilmauksia on hyvä käyttää asiatyylisessä kirjoitetussa kielessä. Jokainen puhukoon miten haluaa ja kirjoittakoon ystävilleen ja tuttavilleen millaista kieltä haluaa. Opettajien kahvipöydässäkin kaikki saavat puhua ihan miten haluavat. Minä juon nyt kahvia.

SOTE-uudistus ja kutsu näytteenottoon

Kuva: 123dan321 (freeimages.com)

Kuva: 123dan321 (freeimages.com)

Mitä siitä seuraa, kun neljä kaupunkia yhdistää laboratoriopalvelunsa? Ainakin kummallista epäkieltä, jonka tulkintaan tarvitaan lääketieteen lisensiaatin tai vähintäänkin bioanalyytikon koulutus. (Vai riittävätkö nekään?)

Ohessa eräästä keskussairaalasta potilaalle lähetetty ”kutsu”. Lue ja kauhistu.

LABORATORIOAJANVARAUS
Y:n keskussairaala
Y Sisätautien pkl

PEKKA POTILAS 111375-113R

Pyydämme Teitä käymään laboratorion näytteenotossa

Käykää laboratoriossa ennen keskiviikko 17.12.14 klo 0:00

Saapukaa laboratorioon hyvissä ajoin koska ennen näytteenottoa pitäisi istua 15 min.

Ottakaa tämä kutsu mukaanne tullessanne laboratorioon.

Mikäli Teille on tässä kirjeessä ilmoitettu aika laboratorion näytteenottoon eikä kyseinen aika Teille sovi, ottakaa yhteys Teitä hoitavaan yksikköön ajan muuttamista varten. Hoitavan yksikön puhelinnumero löytyy kutsukirjeestä. Laboratorion ajanvarauksessa tätä aikaa ei pystytä muuttamaan.

Jos tässä ohjeessa lukee ”Käykää laboratoriossa ennen…”, Teillä ei ole silloin varattua aikaa. Voitte halutessanne varata ajan itsellenne internetissä www.varaa_aika.fi tai puhelimitse 12345678 ma –pe 8–16.

Voitte käydä kokeissa myös aikaa varaamatta haluamassanne näytteenottopaikassa X:n, Y:n, Z:n tai Q:n sairaaloissa tai terveyskeskuksissa. X:n ja Y:n näytteenotoissa ilman ajanvarausta tulevia potilaita palvellaan vuoronumerojärjestelmää käyttäen. Internet-ajanvarausjärjestelmä ei ole käytössä Z:n eikä Q:n laboratorioissa. Z:n näytteenottoihin on aina varattava aika, puhelinnumero Z:aan on 2345678.

Tällä käynnillä otettavat laboratoriotutkimukset:
3696 B -TVK
[x 17 eri koodia, joita en kopioinut tähän]

Aamunäytteenotto klo 7.00 – 10.00.
Näytteenottoaamuna ottakaa lääkkeenne vasta näytteenoton jälkeen.
Varautukaa riisumaan yläruumiinne ja nilkkanne paljaaksi EKG-rekisteröintiä varten.
Olkaa virtsaamatta 4 – 6 tuntia ennen näytteenottoa.

******

Kielikuraattori kommentoi:
Kutsun otsikkona on ”laboratorioajanvaraus”. Tämä on sinänsä käypä otsikko, mutta lähestyy asiaa sairaalan näkökulmasta. Asiakkaan eli potilaan näkökulmasta tämä on kutsu, siksi suosittelen otsikoksi Kutsu laboratorioon näytteenottoon.

Teksti alkaa kohteliaalla pyynnöllä Pyydämme Teitä käymään… Hienoa! Tämän jälkeen kuitenkin alkavat tekstin ongelmat. Kohteliaan pyynnön jälkeen esitetään lihavoitu käsky aivan kuin kirjoittaja vaihtuisi kesken kaiken: Käykää laboratoriossa ennen keskiviikko 17.12.14 klo 0:00. Ajanilmaus jätetään taivuttamatta (samoin tekevät maahanmuuttajaopiskelijani suomen kielen alkeiskurssin ensimmäisellä tunnilla) ja kellonaikakin 0:00 herättää kysymyksiä: voisiko laboratoriossa muka käydä vielä klo 23.45?

Kappale, joka alkaa ilmauksella Mikäli Teille on tässä kirjeessä ilmoitettu aika laboratorion näytteenottoon… saa lukijan jälleen ymmälleen. Onko tässä nyt taas uusi kirjoittaja, joka ei tiedä, mitä edellä on kirjoitettu? Ja minkä vuoksi ei tiedä? Samassa kappaleessa asiakasta kehotetaan ottamaan yhteyttä Teitä hoitavaan yksikköön ja kerrotaan, että yksikön puhelinnumero löytyy kutsukirjeestä. Taloudellisempaa ja asiakasystävällisempää olisi kertoa hoitavan yksikön nimi ja puhelinnumero tässä. Nyt asiakas joutuu pyörittelemään papereita löytääkseen oikean yksikön ja puhelinnumeron.

Viidennen kappaleen sekava aloitus Jos tässä ohjeessa lukee ”Käykää laboratoriossa ennen…” ei oikeastaan enää hämmästytä. Tässä on nyt ilmeisesti neljäs kirjoittaja, joka ei jostain syystä pääse tarkistamaan, mitä edellä on kirjoitettu ja mitä ei.

Ohjeistus siitä, missä näytteenottopaikoissa potilas voi käydä, missä on vuoronumeroita, missä ei ole internet-ajanvarausjärjestelmää ja mihin on soitettava suoraan, voittaa sekavuudessaan ja epäjohdonmukaisuudessaan jopa verottajan ohjeet.

Tutkimusten numerokoodien (eri koodeja on peräti 17 kpl, onko potilaan tosiaan saatava tieto näistä kaikista tässä?) jälkeen seuraa jälleen yllättävä tieto: Aamunäytteenotto klo 7.00 –10.00. Nyt viimeistään on selvää, että labroratorioon EI pääse klo 23.45, vaikka kutsun alussa oleva aika 0:00 vihjasi tähänkin mahdollisuuteen. Laboratorioon pääsee siis vain aamulla, asia selvä.

Lopuksi annetaan ainakin itselleni mahdoton tehtävä: Olkaa virtsaamatta 4–6 tuntia ennen näytteenottoa. Aamupissalla ei siis saa käydä? Kääk! (Oikeasti potilas voi hakea etukäteen laboratoriosta purkin ja tulla täytetty pissapurkki mukanaan labraan, jolloin kaikilla on vähän mukavampaa. Se vain ihmetyttää, ettei tätä mahdollisuutta mainita tässä.)

Onnittelen sitä potilasta, joka tällaisen kutsun saatuaan päätyy oikeaan aikaan oikeaan paikkaan niin, että pissakin päätyy purkkiin eikä housuihin!

Kielenhuoltoa, osa 2

Kuva: EK

Kuva: EK

Tässä toinen osa postaukseeni aloittelevan kirjoittajan tyypillisimmistä virheistä. Kirjoitus perustuu puhtaasti omiin havaintoihini.

1. Sananvalinta ja asiatyyli 

Hyvä asiatyyli on neutraalia, johdonmukaista ja havainnollista. Puhekieliset ilmaukset eivät kuulu asiatyyliin. Seuraavat esimerkit puhukoot puolestaan.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Ikääntyvä väestö on kokonsa puolesta myös tulevaisuudessa pitkäikäisempää ja jo elinajan ennusteen perusteella vanhuspalveluiden asiakkaita nykyistä pidempään.
MUOKATTU TEKSTI:
Elinajanodotteen perusteella väestö elää tulevaisuudessa entistä kauemmin ja tarvitsee myös vanhuspalveluita nykyistä pidempään.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Kolmannen sektorin työt ovat usein pienempien yhdistysten pyörittämiä, jolloin sosionomit tekevät paljon myös yhdistyksen pyörittämiseen liittyviä töitä.
MUOKATTU TEKSTI:
Kolmannella sektorilla sosionomeja työllistävät erityisesti pienet yhdistykset, joten sosionomit saattavat tehdä myös erilaisia yhdistysten hallintoon liittyviä töitä.

Joskus opiskelijat protestoivat neutraalia tyyliä vastaan väittämällä, ettei neutraaliin tyyliin kirjoitettu teksti voi olla kiinnostava tai persoonallinen. Tästä asiasta olen eri mieltä. Neutraali tyyli ei tarkoita tylsää ja tavanomaista, vaan tyyliä, jossa tekstin kieliasu ja sananvalinnat eivät vie lukijan huomiota pois itse asiasta. (Vrt. edelliset esimerkit! Ensimmäisessä esimerkissä lukija jää todennäköisesti ihmettelemään ikääntyneiden kokoa sen sijaan, että pohtisi vanhuspalveluiden riittävyyttä.)

2.     Kapulakieli 

Anja Alasilta kirjoittaa kapulakielestä mainiosti blogissaan. Sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä kapulakielen kitkemiseen. Yksi yleisimpiä kapulakielisyyksiä on substantiivityyli, jossa kuvaileva verbi korvataan substantiivilla (siis esim. verbin –minen-muodolla). Myös sellaiset ilmaukset kuin suhteen, riippuen ja osalta pesiytyvät helposti kapulakieleen.

ALKUPERÄINEN:
Osaamiseen liittyy myös vanhenemisen tunteminen fyysisenä ilmiönä, ja esimerkiksi lääkehoidon vaikutuksen tuntemus suhteessa käyttäytymiseen.
MUOKATTU:
On hyvä tuntea vanhenemiseen liittyvät fyysiset muutokset ja tietää, miten esimerkiksi lääkkeet vaikuttavat käyttäytymiseen. 

3. Sanajärjestys

Suomen kielen sanajärjestys ei ole vapaa, vaikka joskus niin väitetäänkin. Sanajärjestyksellä ilmaistaan erilaisia vivahteita ja painotuksia ilman, että lauseen perusmerkitys muuttuu. Yleensä sanajärjestys on SVO eli subjekti, verbi ja objekti. Jos tätä järjestystä muuttaa, lause saa erilaisia painotuksia. Kummallinen painotus vie lukijan huomion helposti pois asiasta, minkä vuoksi sanajärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota.

ALKUPERÄINEN:
Onneksi mahdollisuus ulkomaille töihin siirtymisessä on myös.
MUOKATTU:
Onneksi on mahdollisuus lähteä töihin myös ulkomaille.  

ALKUPERÄINEN:
Tavoitteet yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla ovat usein samat ja lainsäädäntö ohjaa niitä samalla tavalla kuin kunnallisellakin puolella.
MUOKATTU:
Yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla on usein samat tavoitteet kuin kuntienkin ylläpitämillä nuorisokodeilla. Lisäksi niitä kaikkia ohjaa sama lainsäädäntö.

4. Epäsymmetria 

Epäsymmetria tarkoittaa, että tekstissä rinnastetaan kaksi eri tyyppistä asiaa, esim. eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja tai erilaisia verbimuotoja. Seuraavassa virkkeessä on monenlaista epäsymmetriaa, minkä vuoksi virke kaipaa perusteellista muokkausta:

ALKUPERÄINEN:
Ensikoti tukee perheitä, jotka painivat monien erilaisten ongelmien ja elämäntilanteiden kanssa; kuten esimerkiksi päihdeongelmat, yksinäisyys, maahanmuuttajaperheet, teiniäidit, synnytyksen jälkeinen masennus tai perheväkivalta.
MUOKATTU:
Ensikoti tukee perheitä, joilla on erilaisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, päihdeongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta tai perheväkivaltaa. Tukea tarjotaan tarvittaessa myös esimerkiksi maahanmuuttajaperheille tai teiniäideille. 

5. Epäselvä virke 

Selkeä kieli kertoo selkeästä ajattelusta. Jos kirjoittaja ei itsekään tiedä mitä ajatella, ei lopputuloksesta voi tulla kovin selkeää. Hyvä perusohje on, että jos teksti toimii ääneen luettuna, se toimii myös kirjoitettuna. Lue siis ääneen, mitä olet kirjoittanut; kuuntele ja maistele tekstiäsi. Jos et itsekään ymmärrä, mitä haluat sanoa, sitä eivät taatusti ymmärrä muutkaan. Teksti kannattaa AINA antaa opiskelukaverin/puolison/tyttöystävän/pikkuveljen luettavaksi ennen palautusta. Vaikka maallikko ei välttämättä osaa sanoa, mistä tekstin epäselvyys syntyy, hän kuitenkin tunnistaa epäselvät kohdat, joita voit sitten muokkailla erilaisten kirjoitusoppaiden avulla sujuvammiksi.

ALKUPERÄINEN:
Näin ollen pienen järjestön toiminnan ylläpitäminen on usein vaativampaa kuin julkisella sektorilla, sillä siellä virat ovat useammin sidottu työnantajaan työmuodon sijasta. Yhdistystoiminnassa sen kaikki toimijat antavat kasvonsa yhdistykselle jokaiseen suuntaan.

Esimerkki jää niin epäselväksi, että en edes yritä muokata sitä. Olen varma, että jos kirjoittaja olisi luetuttanut tekstinsä kaverillaan ennen palautusta, olisi tämäkin tekstipätkä tullut muokattua uuteen uskoon.

Netistä löytyy runsaasti apua kirjoittamiseen. Esimerkiksi Kielijelppi opastaa monenlaisessa kirjoittamisessa, Alivaltiosihteerin virallisessa kielikoulussa voit huoltaa kieltäsi ja Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta voit tarkistaa uusimmat kielenhuollon ohjeet ja suositukset.

Kielenhuoltoa, osa 1

Kuva: EK

Kuva: EK

Asiatyylisen tekstin kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, jota harjoitellaan koko opintojen ajan. Aloittavien opiskelijoiden teksteissä toistuvat usein samat virheet. Olen juuri lopetellut muutaman päivän kestäneen luku-urakkani, ja kokosin tähän joitakin yleisimpiä asiatyyliin ja kielenhuoltoon liittyviä asioita, joista juuri nyt annoin palautetta. Mukana on myös aitoja esimerkkejä havainnollistamassa kirjoittamisen haasteita.

1. Otsikointi

Otsikot ovat tärkeitä. Parhaimmillaan ne jäsentävät tekstiä ja helpottavat lukemista. Kun teksti on valmis, otsikot kannattaa tarkistaa vielä kerran. Ovatko otsikot informatiivisia (esimerkiksi ”oppimistehtävä” ei ole kovin informatiivinen otsikko) ja vastaavatko ne tekstin sisältöä? Tieteellisessä asiatyylissä myös otsikoiden numeroinnissa on oltava tarkkana.

ALKUPERÄINEN:
5. Pääkaupunkiseudun erityispiirteitä             
5.1 Tulevaisuuden haasteet
6. Pohdintaa
7. Lähteet

Yksi perusohje on, ettei pitäisi käyttää yksittäisiä alaotsikoita: jos tekstissä on luku 5.1, on oltava myös luku 5.2. Usein lyhyissä teksteissä on toimivinta yhdistää yksittäinen alaluku pääluvun kanssa. Lukujen tasapainokin on hyvä pitää mielessä: jos jollakin pääluvulla on paljon alalukuja ja jollakin toisella ei yhtään, voi tekstiä olla syytä jäsentää uudelleen. Lähteitä ei ole tapana numeroida. Se, onko muitakaan lukuja ylipäätään tarpeen numeroida, on aiheellinen kysymys. Toistaiseksi kuitenkin käytämme Metropoliassa lukujen numerointia, joten eletään tämän asian kanssa.

MUOKATTU:
5. Pääkaupunkiseudun erityispiirteet ja tulevaisuuden haasteet
6. Pohdintaa
Lähteet

2.     Pronominin käyttö 

Pronominien kanssa on oltava tarkkana. Lukijalle on oltava täysin selvää, mihin sanaan pronomini viittaa eli mikä on pronominin korrelaatti.

ALKUPERÄINEN:
Osallisuus sosiaalipedagogiikan mukaan tarkoittaa yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta sekä mahdollisuutta kiinnittyä erilaisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin ja toimintajärjestelmiin. Tämä on välttämätöntä elämänhallinnan kannalta, sillä ilman sitä yksilö ei pysty luomaan kriittistä ja vastuullista suhdetta yhteiskuntaan.

Toisen virkkeen tämä- ja sitä-pronominien viittaussuhteet aukeavat ehkä alan asiantuntijalle, mutta sosiaalipedagogiikasta tietämätön jää miettimään, mikä on välttämätöntä elämänhallinnan kannalta ja mitä ilman yksilö ei pysty luomaan kriittistä suhdetta yhteiskuntaan.

MUOKATTU:
Osallisuudella tarkoitetaan sosiaalipedagogiikassa yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta sekä mahdollisuutta kiinnittyä erilaisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin ja toimintajärjestelmiin. Ilman osallisuutta yksilö ei pysty luomaan kriittistä ja vastuullista suhdetta yhteiskuntaan.

3. Virkkeen punainen lanka 

Joskus tuntuu siltä, että kirjoittajan ajatus liikkuu nopeammin kuin kynä.

ALKUPERÄINEN:
Vanhempi ikäpolvi kasvaa tasaiseen tahtiin, ja kysyntä siirtyy niille aloille, kun kuitenkin samanaikaisesti päiväkodeissa kärsitään pulaa hoitajista.  

Tässä virkkeessä epäselväksi jää, mille aloille kysyntä oikeastaan siirtyy ja miten päiväkotien hoitajapula liittyy väestön ikääntymiseen. Keksin itse seuraavanlaisen yhteyden:

MUOKATTU:
Väestö ikääntyy ja työvoimaa lisätään vanhuspalveluissa. Tämä saattaa lisätä hoitajapulaa päiväkodeissa.  

4.     Viitetekniikka  

Lähdeviittauksissa tekstiviitteen ja lähdeluettelon pitäisi pelata yhteen niin, että lukija löytää tekstiviitteen perusteella lähteen tarkemmat tiedot vaivatta lähdeluettelosta. Jos viitteessä mainitaan Sosiaali- ja terveysministeriö, niin lähdeluettelosta olisi S:n kohdalta löydyttävä sama ministeriö tarkempine viitetietoineen.

ALKUPERÄINEN:
Tekstiviite:
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen kuntaliitto ovat antaneet ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen, jonka tavoitteena on edistää vanhusten hyvinvointia, kaventaa eroja terveydessä ja hyvinvoinnissa sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008).

Lähdeluettelossa:
Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Saatavilla sähköisesti osoitteessa http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf. Luettu 20.10.2014.

MUOKATTU:
Tekstiviite:
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto ovat antaneet ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen, jonka tavoitteena on edistää vanhusten hyvinvointia, kaventaa eroja terveydessä ja hyvinvoinnissa sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta (Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008).

Lähdeluettelossa:
Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Saatavilla sähköisesti osoitteessa <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf&gt;. Luettu 20.10.2014.

Jatkoa seuraa, vielä ainakin viisi kohtaa tulossa osassa 2!