Avainsana-arkisto: kielenhuollon ohjeet ja suositukset

Kun ”kuvasto on puolellasi”

milivanily_pixabay
Kuva: milivanily (pixabay.com)

Lauantaiaamu. Kuppi kahvia, perjantaisiivouksen jäljiltä kiiltelevä keittiö ja uusi sisustuskuvasto. Täydellinen leppoisa aamuhetki –  kunnes erehdyin kauniiden sisustuskuvien katselun lisäksi myös lukemaan kuvastoa. Teksti paljastui kauttaaltaan kehnoksi käännösyritelmäksi.

”Kotona on tärkeintä viihtyä ja nauttia olostaan. Joinakin iltoina siihen liittyy kiivasta kokkailua ja toisina vain leppoisaa löhöilyä ruudun ääressä. Jos tällainen asenne miellyttää, innostut taatusti uudesta kuvastostamme.”

Tässä katkelmassa huomioni kiinnittyi erityisesti pronominin ”siihen” epäselvään käyttöön sekä kummalliseen mainintaan ”asenteesta”. Mihin ”siihen” liittyy kiivasta kokkailua ja millaiseen ”asenteeseen” lukijan pitäisi mieltyä?

Sitten kuvastossa herätellään nostalgisia tunteita vetoamalla lapsuusmuistoihin:

”Kun olit lapsena matkalla parhaan kaverisi synttäreille, puhkuit varmasti odotusta.”

Synttärimatkan muistelun sijaan aloin pohtia, miten odotusta ”puhkutaan”. Yleensä suomen kielessä kun puhkutaan intoa tai innostusta, harvemmin odotusta. (Matkalla parhaan ystäväni synttäreille puhkuin intoa ja olin täynnä odotusta.)

Sen sijaan, että ruotisin sisustuskuvaston käännöspuoskarointia (”loputtoman uteliaisuutemme viimeisimmät hedelmät”) sen enempää, haluan vain nostaa esiin, miten surullista on, että taitavan kääntäjän työtä arvostetaan tällä konekäännösaikakaudella yhä vähemmän. Kehnoja käännöksiä pohtii myös suomentaja Kersti Juva elokuussa ilmestyneessä blogitekstissään. Hän arvelee, että ”kääntäjä” ei ole aina vaivautunut paneutumaan viestin merkitykseen, vaan on laittanut sanoja mekaanisesti peräkkäin siinä toivossa, että lukija ymmärtää. Tällainen vieraan kielen rakenteiden ja sanastojen apinointi synnyttää lauseita, joissa kieltä käytetään epäsuomalaisesti.

Joskus huonoa käännöstä perustellaan ajan tai rahan puutteella. Kuvaston julkaisseella huonekalujätillä olisi kuitenkin takuulla ollut varaa teettää tekstistään vivahteikas suomennos. Jatkan kuvaston katselua ja koetan uskoa, että

”Tämä kuvasto on puolellasi ja kaikenlaisia turhia odotuksia vastaan.”

Supistetun ajan toiminnan maksukäytännöt

geralt

Kuva: geralt (pixabay.com)

Kotimaisten kielten keskus on tehnyt vuosien ajan loistavaa työtä saadakseen viranomaisteksteistä ymmärrettävämpiä. Valitettavasti Kotuksen ohjeet eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia kaupunkeja – esimerkiksi jotkut kotikaupunkini viranomaisista näyttävät olevan autuaan tietämättömiä virkakielen karikoista. Tänään sain “varhaiskasvatuksen asiakasperheille” suunnatun kirjeen, jonka monimutkaisuus on vertaansa vailla. Virkamiehen huoneentaulun innoittamana olen listannut muutamia vinkkejä, joiden avulla kirjeestä saisi ymmärrettävämmän, selkeämmän ja vuorovaikutteisemman.

Miksi teksti tehdään?

Kirjoittajan pitää aina miettiä tekstinsä tarkoitus. Jos haluaa saada vastaanottajan tekemään jotakin, on annettava selkeitä ohjeita. Saamassani kirjeessä –  joka ilmeisesti on tarkoitettu ohjeistavaksi – ei ole yhtäkään käskymuodossa olevaa tee näin -lausetta. Sen sijaan kirje vilisee hämäriä passiivirakenteita, joissa kerrotaan “asiakasmaksun perusteena olevan tuntiportaan määräytymisestä”. Lisäksi kirjeessä käytetään etäännyttävää kolmatta persoonaa: “huoltaja varaa…”, “huoltajan tekemä hoitoaikailmoitus…” sen sijaan, että puhuteltaisiin vastaanottajaa suoraan (varaa, ilmoita, tee).

Lainaus kirjeestä:
“porras varataan koko toimintavuodeksi 1.8. – 31.7. Kuukausittaista tuntiporrasta voidaan kuitenkin tarkistaa ajalle 1.1.-31.7, mikäli huoltaja ilmoittaa muutoksesta 15.12. mennessä.”
“Ohjelmassa on mahdollista ilmoittaa vanhempien työstä, opiskelusta tai muista järjestelyistä johtuva lapsen säännöllinen vapaapäivä, jolloin lapsi ei käytä ko. päivänä lainkaan varhaiskasvatuspalvelua. Tällainen päivä merkitään ohjelmaan ennalta sovittuna vapaapäivänä, eikä päivä kuluta lapselle varattuja hoitotunteja.”

Muokattu ehdotus:
Y:n kaupunki on alkanut käyttää uutta hoitoaikajärjestelmää. Tässä kirjeessä saat ohjeet siitä, miten järjestelmä toimii.
1) Kirjaudu hoitoaikajärjestelmään osoitteessa XXX.fi.
2) Täytä hoitoaikalomake  joka kuukauden X päivään mennessä.
3) Ilmoita lomakkeella myös ne päivät, jolloin lapsenne ei tarvitse hoitoa.
jne.

Kenelle teksti on suunnattu?

Tekstin sanasto pitää valita sen mukaan, kenelle teksti on suunnattu. Monet kirjeessä vilisevät sanat (kuten “hoitoaikaperusteinen”, “tuntiporras”, “hoitoaikaporras” tai “maksuporras”) saattavat olla viranomaisille täysin selviä, kun taas tavallinen lukija putoaa portailta aika nopeasti. Huomiota herättävät myös kirjeen kapulakieliset ilmaukset. Sen sijaan, että puhuttaisiin hoidossa olevasta lapsesta, puhutaankin “varhaiskasvatuspalveluita käyttävästä lapsesta”. Viranomaisen näkökulmasta teksti saattaa tuntua neutraalilta, mutta lukijalle kirje herättää etäisen ja tylyn sävyn (“mahdollisia käyttämättä jääneitä tunteja ei hyvitetä”). Asiallinen teksti ottaa huomioon vastaanottajan näkökulman. Koska kyseessä on kirje, olisi tekstissä voinut hyödyntää kirjeelle tyypillisiä rakenteita. Mukana olisi voinut olla alku- ja lopputervehdys sekä suoria persoonallisia viittauksia vanhempien elämäntilanteeseen, esim.

Aloitus:
Tervehdys täältä varhaiskasvatusvirastosta!

Lapsenne on syksyllä mukana päiväkodissa/esikoulussa. Jotta hoitopäivät sujuisivat perheenne kannalta mahdollisimman sujuvasti, olemme koonneet tähän kirjeeseen ohjeita…

 Lopetus
Mukavaa syksyn jatkoa!

Mitä tekstistä voisi jättää pois?

Kirjeen teksti vaikuttaa enemmän muistilistalta viranomaiselle itselleen kuin ohjeistukselta vanhemmille. Taustatiedot ja asioiden väliset kytkennät eivät käy ilmi, vaan teksti poukkoilee hämmentävän epäloogisesti aiheesta toiseen. Lisäksi kirjeessä annetaan vastaanottajan näkökulmasta ylimääräistä tai peräti turhaa tietoa ammattislangilla, jonka merkitys ei aukea tavalliselle lukijalle. Esimerkiksi keskellä kirjettä on kolmen rivin mittainen kappale, jossa kerrotaan “sijoituspäätöksestä” ja “ohjelmasta” ilman, että kumpaakaan käsitettä on mainittu kertaakaan aiemmin.

Lainaus kirjeestä:
“Jos lapsen sijoituspäätös alkaa kuluvaa kuukautta seuraavan kuukauden puolella, on ohjelmassa siirryttävä ko. kuukauteen näytön oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta klikkaamalla. Muuten näytöllä on näkyvissä teksti, ettei tietoja löydy.”

Puhutaanko tässä nyt lastensuojeluun liittyvästä sijoituksesta vai normaalista päiväkotipaikasta? Entä mistä löytyy mystinen ohjelma, joka väärän klikkauksen jälkeen ilmoittaa, “ettei tietoja löydy”?

Hyvä perusohje viranomaiselle on: lyhennä aina, kun voit. Usein havainnolliset kaaviot, kuviot ja luettelot toimivat paremmin kuin pitkät sanalliset selvitykset.

***

Hyvä viranomaisteksti on selkeä, ymmärrettävä ja tilanteeseen sopiva. Lisäksi se ottaa lukijan huomioon niin, että viranomaistekstin luettuaan lukija tietää, mitä tehdä. Luulenpa, että “varhaiskasvatuksen asiakasperheistä” yksikään ei tämän kirjeen luettuaan tiedä, mitä häneltä odotetaan.

Pilkunviilaaja perusasian äärellä

Kuva: stockers9 (freeimages.com)Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Keskisuomalaisen mukaan professori Jaakko Leino pitää suomen kielen pilkkusääntöjä niin vaikeina, että suomen kielestä valmistuneet maisteritkaan eivät niitä osaa. Nettikeskusteluissa monet äidinkielen opettajat olivat asiasta Leinon kanssa eri mieltä. Yhtenäinen näkemys näytti olevan, että säännöt ovat selkeät ja loogiset, ”kunhan tietää, mikä on lause”. Tässä onkin ongelman ydin.

Törmäsin itse jokin aika sitten ekaluokkalaisen äidinkielen kirjaan, jossa kerrottiin, että ”lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.” Olin kuullut aiemminkin, että alakoulun oppikirjoissa sekoitetaan iloisesti virkkeen ja lauseen käsitteet, mutta se, mikä todella huolestutti minua, oli opettajan reaktio, kun huomautin asiasta. Odotin pedagogista perustelua, esim. ”emme halua sekoittaa lapsen päätä liian monilla kieliopillisilla käsitteillä”, mutta sainkin täysin virheellisen kieliopillisen näkemyksen: opettaja kertoi (”varmana tietona”), että enää ei ole olemassa virkkeitä ja lauseita, vaan nykyään puhutaan pelkistä lauseista.

Oppikirjojen rooli pilkkusääntöjen oppimisen hankaluudessa on valtava, sillä aapisten levittämä harhakäsitys näkyy myös omilla kielenhuoltotunneillani ammattikorkeakoulussa. Jotta pilkkusääntöjen opettelu olisi helpompaa, lasten olisi opittava

1) mikä on virke,
2) mikä on lause,
2) mikä on predikaatti,
3) mikä on päälause ja
4) mikä on sivulause.

Kertauksen vuoksi:

Virke on tekstin osa, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virke voi koostua yhdestä tai useammasta lauseesta. (Esim. Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa!Lause on virkkeen osa, jossa on predikaatti, esim. Tänään satoi rankasti. Lause voi koostua myös vain yhdestä sanasta, kunhan se on predikaatti, esim. Sataa. Predikaatti on aktiivi- tai passiivimuotoinen myöntö- tai kieltomuodossa oleva verbi (esim. tulen, en tule, tulette, tullaan). Predikaattien määrä kertoo, kuinka monta lausetta virkkeessä on. Esimerkiksi seuraavassa virkkeessä on kolme lausetta: Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa, vaikka ulkona paistaa aurinko! Päälause on sellainen lause, joka voi esiintyä yksinäisenä virkkeenä (esim. Olet ihana!), sivulause taas esiintyy aina päälauseen kanssa. Sivulauseet voivat olla 1) relatiivilauseita, jotka alkavat relatiivipronomineilla joka tai mikä (tai näiden taipuneilla muodoilla), 2) alistuskonjunktiolauseita, jotka alkavat alistuskonjunktiolla (esim. että, jotta, koska, kun…), tai 3) kysyviä sivulauseita, jotka alkavat kysymyssanalla tai sanalla, jossa on kysyvä liitepartikkeli –kO.

Kun tiedät nämä käsitteet, voit lukea Kielikellossa 3/2008 julkaistun Raija Lehtisen mainion artikkelin, jossa Lehtinen pohtii yleisimpiä pilkkuvirheitä erittäin havainnollisesti. Sen jälkeen voit käydä kertaamassa pilkkusäännöt Oulun yliopiston Kirjoittajan abc-sivustolla. Lopuksi voit vielä testata taitosi tekemällä Kotuksen valaisevat  pilkkutestit.

Onko pilkuilla sitten väliä? No, on ainakin sille ressukalle, joka yhä uudestaan yläkoulun äidinkielen tunneilla joutuu Siperiaan prokuraattorin pilkkuvirheen vuoksi: Armoa ei, Siperiaan! 

”Minä juon nyt kahvia!”

kahvikuppi

Kuva: EK

Luulen, että kaikki äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat ovat törmänneet ihmiseen, joka opettajan ammatin selvittyä on huokaissut: ”Nyt täytyykin sitten olla tarkkana siitä, miten puhuu!” Itselleni kävi näin viime viikolla kahvipöydässä, kun oppilaitoksessamme aloitti uusi opettaja. No, ei tarvitse. Puhukaa minun puolestani miten haluatte, omalla persoonallisella murteellanne, omia nasevia sanontojanne ja uudissanojanne viljellen! Itse puutun murteeseen tai puhekieleen vain silloin, kun sitä käytetään asiatyylisessä kirjoitetussa tekstissä, esimerkiksi opinnäytetyössä, tenttivastauksessa, kypsyysnäytteessä tai oppimistehtävässä – siis väärässä kontekstissa.

Viime vuonna otin kiitollisena vastaan suomen kielen lautakunnan uusia kirjoitussuosituksia. Sen lisäksi, että lautakunta hyväksyi (monien verenpainetta nostavan) alkaa tekemään -muodon alkaa tehdä -muodon rinnalle, se väljensi muutamien yhdyssanojen suosituksia. Nykyään on mahdollista kirjoittaa päinvastoin tai päin vastoin, pikkuhiljaa tai pikku hiljaa, itsestään selvä tai itsestäänselvä. Myös pilkunviilaajien erityissuosikki (!) vuoriton takki sai nyt rinnalleen muodon vuoreton takki. Lainasanat filee ja pyree (vrt. ranskan filet ja pyrée) taas ovat käytössä alkaneet lähentyä suomen kielen omaperäisiä e-loppuisia sanoja, minkä vuoksi nyt käyvät myös muodot file : filettä (tai filee : fileetä) ja pyre : pyrettä (tai pyree : pyreetä).

Lautakunnassa on kielen ja kielenkäytön asiantuntijoita, ja heidän antamansa suositukset perustuvat siihen, millaista kieltä ihmiset (oikeasti) käyttävät, mikä on selkeää, sujuvaa, yksinkertaista, perusteltua ja tarkoituksenmukaista nimenomaan kielenkäyttäjän kannalta. Sekin on toivottavasti kaikille selvää, että lautakunta antaa suosituksia siitä, millaisia ilmauksia on hyvä käyttää asiatyylisessä kirjoitetussa kielessä. Jokainen puhukoon miten haluaa ja kirjoittakoon ystävilleen ja tuttavilleen millaista kieltä haluaa. Opettajien kahvipöydässäkin kaikki saavat puhua ihan miten haluavat. Minä juon nyt kahvia.

Kielenhuoltoa, osa 2

Kuva: EK

Kuva: EK

Tässä toinen osa postaukseeni aloittelevan kirjoittajan tyypillisimmistä virheistä. Kirjoitus perustuu puhtaasti omiin havaintoihini.

1. Sananvalinta ja asiatyyli 

Hyvä asiatyyli on neutraalia, johdonmukaista ja havainnollista. Puhekieliset ilmaukset eivät kuulu asiatyyliin. Seuraavat esimerkit puhukoot puolestaan.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Ikääntyvä väestö on kokonsa puolesta myös tulevaisuudessa pitkäikäisempää ja jo elinajan ennusteen perusteella vanhuspalveluiden asiakkaita nykyistä pidempään.
MUOKATTU TEKSTI:
Elinajanodotteen perusteella väestö elää tulevaisuudessa entistä kauemmin ja tarvitsee myös vanhuspalveluita nykyistä pidempään.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Kolmannen sektorin työt ovat usein pienempien yhdistysten pyörittämiä, jolloin sosionomit tekevät paljon myös yhdistyksen pyörittämiseen liittyviä töitä.
MUOKATTU TEKSTI:
Kolmannella sektorilla sosionomeja työllistävät erityisesti pienet yhdistykset, joten sosionomit saattavat tehdä myös erilaisia yhdistysten hallintoon liittyviä töitä.

Joskus opiskelijat protestoivat neutraalia tyyliä vastaan väittämällä, ettei neutraaliin tyyliin kirjoitettu teksti voi olla kiinnostava tai persoonallinen. Tästä asiasta olen eri mieltä. Neutraali tyyli ei tarkoita tylsää ja tavanomaista, vaan tyyliä, jossa tekstin kieliasu ja sananvalinnat eivät vie lukijan huomiota pois itse asiasta. (Vrt. edelliset esimerkit! Ensimmäisessä esimerkissä lukija jää todennäköisesti ihmettelemään ikääntyneiden kokoa sen sijaan, että pohtisi vanhuspalveluiden riittävyyttä.)

2.     Kapulakieli 

Anja Alasilta kirjoittaa kapulakielestä mainiosti blogissaan. Sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä kapulakielen kitkemiseen. Yksi yleisimpiä kapulakielisyyksiä on substantiivityyli, jossa kuvaileva verbi korvataan substantiivilla (siis esim. verbin –minen-muodolla). Myös sellaiset ilmaukset kuin suhteen, riippuen ja osalta pesiytyvät helposti kapulakieleen.

ALKUPERÄINEN:
Osaamiseen liittyy myös vanhenemisen tunteminen fyysisenä ilmiönä, ja esimerkiksi lääkehoidon vaikutuksen tuntemus suhteessa käyttäytymiseen.
MUOKATTU:
On hyvä tuntea vanhenemiseen liittyvät fyysiset muutokset ja tietää, miten esimerkiksi lääkkeet vaikuttavat käyttäytymiseen. 

3. Sanajärjestys

Suomen kielen sanajärjestys ei ole vapaa, vaikka joskus niin väitetäänkin. Sanajärjestyksellä ilmaistaan erilaisia vivahteita ja painotuksia ilman, että lauseen perusmerkitys muuttuu. Yleensä sanajärjestys on SVO eli subjekti, verbi ja objekti. Jos tätä järjestystä muuttaa, lause saa erilaisia painotuksia. Kummallinen painotus vie lukijan huomion helposti pois asiasta, minkä vuoksi sanajärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota.

ALKUPERÄINEN:
Onneksi mahdollisuus ulkomaille töihin siirtymisessä on myös.
MUOKATTU:
Onneksi on mahdollisuus lähteä töihin myös ulkomaille.  

ALKUPERÄINEN:
Tavoitteet yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla ovat usein samat ja lainsäädäntö ohjaa niitä samalla tavalla kuin kunnallisellakin puolella.
MUOKATTU:
Yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla on usein samat tavoitteet kuin kuntienkin ylläpitämillä nuorisokodeilla. Lisäksi niitä kaikkia ohjaa sama lainsäädäntö.

4. Epäsymmetria 

Epäsymmetria tarkoittaa, että tekstissä rinnastetaan kaksi eri tyyppistä asiaa, esim. eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja tai erilaisia verbimuotoja. Seuraavassa virkkeessä on monenlaista epäsymmetriaa, minkä vuoksi virke kaipaa perusteellista muokkausta:

ALKUPERÄINEN:
Ensikoti tukee perheitä, jotka painivat monien erilaisten ongelmien ja elämäntilanteiden kanssa; kuten esimerkiksi päihdeongelmat, yksinäisyys, maahanmuuttajaperheet, teiniäidit, synnytyksen jälkeinen masennus tai perheväkivalta.
MUOKATTU:
Ensikoti tukee perheitä, joilla on erilaisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, päihdeongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta tai perheväkivaltaa. Tukea tarjotaan tarvittaessa myös esimerkiksi maahanmuuttajaperheille tai teiniäideille. 

5. Epäselvä virke 

Selkeä kieli kertoo selkeästä ajattelusta. Jos kirjoittaja ei itsekään tiedä mitä ajatella, ei lopputuloksesta voi tulla kovin selkeää. Hyvä perusohje on, että jos teksti toimii ääneen luettuna, se toimii myös kirjoitettuna. Lue siis ääneen, mitä olet kirjoittanut; kuuntele ja maistele tekstiäsi. Jos et itsekään ymmärrä, mitä haluat sanoa, sitä eivät taatusti ymmärrä muutkaan. Teksti kannattaa AINA antaa opiskelukaverin/puolison/tyttöystävän/pikkuveljen luettavaksi ennen palautusta. Vaikka maallikko ei välttämättä osaa sanoa, mistä tekstin epäselvyys syntyy, hän kuitenkin tunnistaa epäselvät kohdat, joita voit sitten muokkailla erilaisten kirjoitusoppaiden avulla sujuvammiksi.

ALKUPERÄINEN:
Näin ollen pienen järjestön toiminnan ylläpitäminen on usein vaativampaa kuin julkisella sektorilla, sillä siellä virat ovat useammin sidottu työnantajaan työmuodon sijasta. Yhdistystoiminnassa sen kaikki toimijat antavat kasvonsa yhdistykselle jokaiseen suuntaan.

Esimerkki jää niin epäselväksi, että en edes yritä muokata sitä. Olen varma, että jos kirjoittaja olisi luetuttanut tekstinsä kaverillaan ennen palautusta, olisi tämäkin tekstipätkä tullut muokattua uuteen uskoon.

Netistä löytyy runsaasti apua kirjoittamiseen. Esimerkiksi Kielijelppi opastaa monenlaisessa kirjoittamisessa, Alivaltiosihteerin virallisessa kielikoulussa voit huoltaa kieltäsi ja Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta voit tarkistaa uusimmat kielenhuollon ohjeet ja suositukset.