Eräällä kurssillani opiskelijat saivat tehtäväkseen arvioida valitsemansa tieteellisen artikkelin kieliasua, tyyliä, otsikointia ja viittaustekniikkaa. Yksi tehtävän haasteista näytti olevan se, ettei kaikilla opiskelijoilla ollut käsitystä siitä, mikä on tieteellinen artikkeli. Mistä tunnistaa tieteellisen lähteen?
Julkaisujen tieteellisyyden arviointia helpottaa se, että lokakuussa 2014 otettiin käyttöön vertaisarviointitunnus. Vertaisarviointi tarkoittaa, että vähintään kaksi riippumatonta asiantuntijaa arvioi julkaisun ennalta määriteltyjen vaatimusten mukaisesti. Tunnuksen avulla voidaan osoittaa selvästi lukijoille, mitkä kirjoitukset ovat vertaisarvioituja – ja siis tieteellisiä. Tunnuksen käyttöoikeutta haetaan Tieteellisten seurain valtuuskunnalta.
Esimerkiksi seuraava Hoitotiede-lehdessä julkaistu artikkeli (Suvanto & Siira & Kaakinen & Männikkö & Ruotsalainen 2020) on tieteellinen. Otsikon vieressä on merkintä vertaisarviointitunnuksesta, lisäksi artikkeli täyttää muutkin tieteellisen tekstin tunnusmerkit: siinä on tarkat lähdeviitteet, lähdeluettelo ja johdanto, esitellään tutkimuksen metodi, kerrotaan saaduista tutkimustuloksista sekä pohditaan tuloksia ja niiden luotettavuutta tarkemmin.
Ennen vuotta 2014 julkaistuissakin tieteellisissä artikkeleissa on usein kerrottu erikseen vertaisarviointikäytännöstä. Jos vertaisarviointimainintaa ei ole, tekstin tieteellisyyden voi päätellä monista muista sekoista: tieteellisessä tekstissä mukana on tarkat lähdeviitteet ja lähdeluettelo, tekstissä kerrotaan, millaista metodia tutkimuksessa on käytetty, millaisia tutkimustuloksia on saatu, lisäksi tekstissä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta, tuodaan esiin tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja luotettavuutta sekä esitellään tekstin kirjoittajat ja heidän positionsa. Tieteellisen tekstin kieliasu on neutraalia, täsmällistä ja toteavaa, ja kaikki ajatukset perustellaan hyvin.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön julkaisema lastensuojelun ammattilehti 30 päivää ei ole tieteellinen julkaisu. Esimerkiksi seuraavaa artikkelia (Anttila & Kämäräinen 2019) ei ole vertaisarvioitu, tekstissä ei esitellä tutkimusmetodia tai tutkimustuloksia, eikä mukana ole eksakteja lähdeviitteitä, vaikka artikkelin lopussa onkin lähdeluettelo osoittamassa, mistä kirjoittajat ovat hakeneet tietoa.
Lisäksi 30 päivää -lehdessä julkaistun artikkelin tyyli on kauttaaltaan erilainen kuin tieteellisessä julkaisussa: tekstissä annetaan ohjeita ja suosituksia, lisäksi osoitetaan selvästi, että kirjoittajilla on vahva näkökulma (lastensuojelussa on parannettava mahdollisuuksia perhehoitoon), mikä tuodaan artikkelissa esiin.
Myös tiedekirja voidaan varustaa vertaisarviointimerkinnällä. Samoin kuin tieteellisissä artikkeleissa, on tiedekirjoissakin ilmoitettu tarkasti käytetyt lähteet tekstiviitteiden ja lähdeluettelon avulla. Lisäksi tiedekirjassa esitellään kirjoittajan käyttämä tutkimusmetodi ja saadut tulokset sekä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta.
Oppikirjoissa ja tietokirjoissa ei läheskään aina ole tarkkoja lähdeviitteitä, lisäksi tieto on tiivistettyä ja yksinkertaistettua. Tiedekirjan ja tietokirjan eroista voi lukea lisää Aino Rajalan hyvästä blogipostauksesta.
Ammattikorkeakoulussa niin tieteellisiä artikkeleita, ammattiartikkeleita kuin tietokirjojakin saa käyttää opinnäytetyön lähteenä. Runsas tieto- ja oppikirjojen sekä ammattiartikkeleiden käyttäminen ei kuitenkaan paranna opinnäytetyön arvosanaa – ensisijaisia lähteitä ovat aina tieteelliset lähteet.
Kielikuraattori 