Kielikuraattori

Ryhmänohjaustaitoja sosiaalialan ammattilaisen työkalupakkiin

Kuva: Jos kirjat voisivat olla sisaruksia, niin Oma suomi 1 – ryhmä lentoon ja Toiminnallinen kielenoppiminen olisivat sisarukset samasta perheestä.

Tein reilu vuosi sitten työkaverini Jouni Piekkarin kanssa S2-opettajille suunnatun toiminnallisten ja ryhmäyttävien menetelmien Ryhmä lentoon -oppaan, jossa kannustamme kielenopettajia ottamaan koko ryhmän potentiaalin käyttöön. Saimme inspiraatiota ja sparrausapua ihanalta Nina Maunulta, joka on jo vuosien ajan kehittänyt toiminnallisia menetelmiä työssään. Lähes samoihin aikoihin oppaamme kanssa Nina Maunu julkaisi Raija Airaksisen kanssa upean kirjan, Toiminnallinen kielenoppiminen.

Luin Ninan ja Raijan kirjaa innostuneena, sillä huomasin nopeasti, että kirjasta on (nimestään huolimatta) paljon hyötyä muillekin kuin kielenopettajille: esimerkiksi omille sosiaalialan opiskelijoilleni Ninan kirja toimii inspiroivana, jäsenneltynä ja selkeänä johdatuksena siihen, miten erilaisissa ohjaustilanteissa voi hyödyntää vaikkapa pelejä, leikkejä tai liikettä. Kirjassa esitellyt harjoitukset ovat käytännössä testattuja ja hyviksi havaittuja, joten kokematonkin ryhmänvetäjä voi ottaa ne turvallisesti käyttöön. Lisäksi harjoitukset on esitelty ja jäsennelty niin selkeästi, että niitä tekee mieli kokeilla ja soveltaa, vaikka ei olisikaan tottunut aiemmin esimerkiksi draamallisten menetelmien käyttöön.

Sosiaalialan töissä ohjataan usein lasten ja nuorten ryhmiä, joissa tärkeänä tavoitteena on oppia vuorovaikutustaitoja, ryhmässä toimimista ja toisten huomioimista. Toiminnallinen kielenoppiminen -kirjaan kootut toiminnalliset, tarinalliset ja draamalliset harjoitukset opettavat näitä taitoja kuin huomaamatta. Kirja nostaa mieleeni monia vanhoja tuttuja harjoituksia, joista osan olin jo ehtinyt unohtaa, sekä esittelee minulle uusia elämyksellisiä harjoituksia, joissa vuorovaikutusta ja ryhmässä toimimista voi opetella hauskasti, epäonnistumisia pelkäämättä (ks. esim. Patsastyöskentely s. 63 ja Tunneruudukko s. 64).

Usein ryhmänvetäjän tärkeimpänä tehtävänä on luoda ryhmään turvallinen, rento ja salliva ilmapiiri. Toiminnallinen kielenoppiminen -kirjassa esitellyt lämmittelyharjoitukset ovat hyvä keino rakentavan ilmapiirin luomiseen. Ilahduttavaa on huomata, että suuri osa kirjan harjoituksista toimii kaikenlaisille ryhmille. Lisäksi kirjassa on runsaasti hauskoja esimerkkejä siitä, miten eri harjoituksia voi muokata ja soveltaa. 

Vahvista positiivisia tunteita

Toiminnallinen kielenoppiminen -kirjan punaisena lankana kulkee ajatus siitä, miten tärkeää on, että ohjaaja vahvistaa positiivisia tunteita ja luo yhteisöllisen ilmapiirin, jossa kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi. Yksinkertainen tapa lisätä ryhmässä yhteenkuuluvuutta, osallisuuden tunnetta, empatiaa ja moninäkökulmaisuutta olisi esimerkiksi Unelmien kaupunki -harjoitus (s. 78), jossa ryhmä saa jäsentää ajatuksiaan unelmiensa kaupungista yhdessä, piirtäen ja keskustellen. Näin kaikkien ryhmäläisten ääni tulee kuuluviin, ja ohjaaja saa uutta tietoa ryhmäläistensä kiinnostuksen kohteista, unelmista, taidoista ja tunnelmista. Ryhmän potentiaalia ja ryhmäläisten vahvuuksia pohditaan myös Ryhmä lentoon -kirjassa, hyvin samanlaisen näkökulman kautta.

Toiminnallinen kielenoppiminen -kirja antaa sosionomiopiskelijalle hyviä vinkkejä siihen, millaisista palikoista vaikkapa työharjoittelupaikassa voisi rakentaa luovan ohjaustilanteen. Kirjasta voi kätevästi valita eri työvaiheisiin sopivia harjoituksia:
1) lämmittelyharjoitukset, 2) teemaan liittyvät toiminnalliset harjoitukset, 3) teemaa syventävät draamalliset tai tarinalliset harjoitukset, 4) työskentelyn päättävät toiminnalliset arviointiharjoitukset.

Ihastuin etenkin kirjan draamallisia ja tarinallisia menetelmiä esitteleviin osioihin, joissa hyödynnetään ketterästi mielikuvitusta oppimisen syventämiseen. Seuraavan kerran aionkin omassa opetuksessani hyödyntää mielikuvituksen voimaa ja lähteä liikkeelle oppijoiden mielikuvista ja kuvitelmista, en siitä, mitä he tietävät tai ajattelevat tietävänsä opiskeltavasta asiasta ennalta.

Molemmat kirjat korostavat toiminnallisen arvioinnin tärkeyttä ja sitä, että oppijat saavat itse arvioida oppimaansa. Ninan ja Raijan kirjan lopussa annetaan hyviä käytännöllisiä vinkkejä työskentelyn toiminnalliseen arviointiin. Toiminnallisten arviointiharjoitusten avulla voi tehdä monin tavoin näkyväksi oppimista, oppimisen tavoitteita sekä omia vahvuuksia – ilman, että kenenkään täytyy täyttää puuduttavia palautekaavakkeita.

***

P.S. Ninan ja Raijan kirjan lisäksi olen viime aikoina inspiroitunut myös Jouni Piekkarin kirjasta Helppoo ku heinänteko ja Päivi Rahmelin Kerro, katsotaan -kirjasta. Molempia voi lukea maksutta verkossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s