Pilkunviilaaja perusasian äärellä

Kuva: stockers9 (freeimages.com)Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Kuva: stockers9 (freeimages.com)

Keskisuomalaisen mukaan professori Jaakko Leino pitää suomen kielen pilkkusääntöjä niin vaikeina, että suomen kielestä valmistuneet maisteritkaan eivät niitä osaa. Nettikeskusteluissa monet äidinkielen opettajat olivat asiasta Leinon kanssa eri mieltä. Yhtenäinen näkemys näytti olevan, että säännöt ovat selkeät ja loogiset, ”kunhan tietää, mikä on lause”. Tässä onkin ongelman ydin.

Törmäsin itse jokin aika sitten ekaluokkalaisen äidinkielen kirjaan, jossa kerrottiin, että ”lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.” Olin kuullut aiemminkin, että alakoulun oppikirjoissa sekoitetaan iloisesti virkkeen ja lauseen käsitteet, mutta se, mikä todella huolestutti minua, oli opettajan reaktio, kun huomautin asiasta. Odotin pedagogista perustelua, esim. ”emme halua sekoittaa lapsen päätä liian monilla kieliopillisilla käsitteillä”, mutta sainkin täysin virheellisen kieliopillisen näkemyksen: opettaja kertoi (”varmana tietona”), että enää ei ole olemassa virkkeitä ja lauseita, vaan nykyään puhutaan pelkistä lauseista.

Oppikirjojen rooli pilkkusääntöjen oppimisen hankaluudessa on valtava, sillä aapisten levittämä harhakäsitys näkyy myös omilla kielenhuoltotunneillani ammattikorkeakoulussa. Jotta pilkkusääntöjen opettelu olisi helpompaa, lasten olisi opittava

1) mikä on virke,
2) mikä on lause,
2) mikä on predikaatti,
3) mikä on päälause ja
4) mikä on sivulause.

Kertauksen vuoksi:

Virke on tekstin osa, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virke voi koostua yhdestä tai useammasta lauseesta. (Esim. Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa!Lause on virkkeen osa, jossa on predikaatti, esim. Tänään satoi rankasti. Lause voi koostua myös vain yhdestä sanasta, kunhan se on predikaatti, esim. Sataa. Predikaatti on aktiivi- tai passiivimuotoinen myöntö- tai kieltomuodossa oleva verbi (esim. tulen, en tule, tulette, tullaan). Predikaattien määrä kertoo, kuinka monta lausetta virkkeessä on. Esimerkiksi seuraavassa virkkeessä on kolme lausetta: Olet ihana, kun autat minua pilkkusääntöjen opettelussa, vaikka ulkona paistaa aurinko! Päälause on sellainen lause, joka voi esiintyä yksinäisenä virkkeenä (esim. Olet ihana!), sivulause taas esiintyy aina päälauseen kanssa. Sivulauseet voivat olla 1) relatiivilauseita, jotka alkavat relatiivipronomineilla joka tai mikä (tai näiden taipuneilla muodoilla), 2) alistuskonjunktiolauseita, jotka alkavat alistuskonjunktiolla (esim. että, jotta, koska, kun…), tai 3) kysyviä sivulauseita, jotka alkavat kysymyssanalla tai sanalla, jossa on kysyvä liitepartikkeli –kO.

Kun tiedät nämä käsitteet, voit lukea Kielikellossa 3/2008 julkaistun Raija Lehtisen mainion artikkelin, jossa Lehtinen pohtii yleisimpiä pilkkuvirheitä erittäin havainnollisesti. Sen jälkeen voit käydä kertaamassa pilkkusäännöt Oulun yliopiston Kirjoittajan abc-sivustolla. Lopuksi voit vielä testata taitosi tekemällä Kotuksen valaisevat  pilkkutestit.

Onko pilkuilla sitten väliä? No, on ainakin sille ressukalle, joka yhä uudestaan yläkoulun äidinkielen tunneilla joutuu Siperiaan prokuraattorin pilkkuvirheen vuoksi: Armoa ei, Siperiaan! 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s