Avainsana-arkisto: puheviestintä

Supernanny kassajonossa

hama_helmet

Kuva: EK

Toisten ihmisten vuorovaikutusta on niin paljon helpompi tarkkailla kuin omaansa. Jokin aika sitten kuulin kaupan kassajonossa tutulta kuulostavan keskustelun ja tajusin, kuinka väärillä jäljillä olen itse ollut kaikissa niissä tilanteissa, joissa vuorovaikutukseni lapsen kanssa on kulkenut samaa rataa.

Takanani oli perhe, jonka noin 5-vuotias tyttö oli saanut uuden, ison Lego-paketin. Tyttö halasi pakettia onnellisena ja huokasi: ”Mä avaan tän heti autossa!” Takana seisovat isä ja äiti karjaisivat heti yhteen ääneen: ”ET AVAA!” Tytön olemus muuttui välittömästi. Polvet notkahtivat, Lego-paketti valahti lattialle ja leuka alkoi väpättää. En jäänyt seuraamaan tilanteen jatkonäytöstä, vaan pohdin autolle kävellessäni, miten eri tavoin tilanne olisi pitänyt hoitaa. Sen sijaan, että vanhemmat kommentoivat tytön puheenvuoroa ensimmäisen kielteisen tunnereaktionsa ohjaamana, heidän olisi pitänyt ensin tunnistaa tyttärensä tunnetila, onnellisuus, ja vahvistaa sitä: ”Oletpa sä onnellinen siitä sun uudesta paketista. Kylläpä oli mukavaa, että niitä oli vielä jäljellä.” Vasta sen jälkeen olisi voinut esittää kiellon, ja huutamisen sijaan senkin olisi voinut tehdä kauniimmin ja lapsen näkökulmasta: ”Saat avata paketin heti, kun päästään kotiin. Autossa joku tärkeä osa voi hukkua, eikä sitä välttämättä löydy enää penkkien alta.”

Koetan ensi kerralla hankalassa tilanteessa muistaa kuunnella tätä lapsen tunnekokemusta ja käsitellä sitä ensin. Tiedän, että tosi paikan tullen se on vaikeaa, sillä oma tunne on vain niin paljon helpompi huomata kuin toisen tunne. Silti aion yrittää.

”Äitii, me kaadettiiin nää Hama-helmet tänne olkkarin lattialle!” Aktiivisia lapsukaisia, nuo äidin suloiset muruset.

Mainokset