Aihearkisto: Uncategorized

Punnittua puhetta?

peggy_marco2

Kuva: Peggy Marco (pixabay.com)

Eräs opiskelijani pohti, miten viitataan eduskunnan täysistunnossa esitettyyn puheenvuoroon. Aihetta ei käsitellä erikseen laajan kirjallisen työn ohjeissa, joten se ansaitsee oman blogipostauksen.

Suomessa eduskunnassa pidetyt täysistuntopuheet on kirjattu lyhentämättöminä pöytäkirjaan ensimmäisistä valtiopäivistä lähtien vuodesta 1907. Pöytäkirja laaditaan istunnon aikana ja julkaistaan verkossa parin tunnin kuluessa istunnon päättymisestä. Siitä, miten puhuttua kieltä kirjoitetaan ja säilytetäänkö kirjoitetussa versiossa kansanedustajan käyttämä murre tai täytesanat (kuten niinku ja tota noin), voi lukea enemmän Eero Voutilaisen kiinnostavasta artikkelista, joka on julkaistu Kielikellossa 2012.

Seuraavassa sovellan Metropolian ohjeita kansanedustaja Pauli Kiurun pitämään puheenvuoroon. Tekstiviitteeseen merkitään vain puhujan sukunimi ja vuosiluku, sen lisäksi viittauksessa on hyvä avata tarkemmin, millaisesta puheenvuorosta on kyse, esim.

Tekstiviite:

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru (2016) puhui eduskunnan täysistunnossa eduskunnan kirjaston puolesta. Hän toi esiin, että…

Lähdeluetteloon laitetaan sitten kaikki muut tiedot, joita puheenvuoroista annetaan: (toim. huom. kansanedustajan edustamaa puoluetta en saanut sujuvasti mihinkään, joten sen voi upottaa suoraan tekstiin, ks. yllä):

Lähdeluettelomerkintä:

Kiuru, Pauli 2016. Täysistunnon puheenvuoro PTK 81/2016 vp. Saatavilla sähköisesti osoitteessa <https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Puheenvuoro/Sivut/PUH_81+2016+11+2+2.aspx>. Luettu 13.9.2016.

Eduskunnan täysistuntopöytäkirjojen lukeminen auttaa äänestäjiä näkemään konkreettisesti, mitä valitut kansanedustajamme eduskunnassa puuhaavat. Lisäksi puheenvuorojen julkaisu verkossa hyödyttää myös kansanedustajia: näin he saavat puheilleen mahdollisimman suuren yleisön. Pöytäkirjoja käyttävät paljon esimerkiksi toimittajat, tutkijat ja eri alojen asiantuntijat. Ehkäpä yhä enemmän myös sosiaalialan opiskelijat.

Mainokset

Kun ”kuvasto on puolellasi”

milivanily_pixabay
Kuva: milivanily (pixabay.com)

Lauantaiaamu. Kuppi kahvia, perjantaisiivouksen jäljiltä kiiltelevä keittiö ja uusi sisustuskuvasto. Täydellinen leppoisa aamuhetki –  kunnes erehdyin kauniiden sisustuskuvien katselun lisäksi myös lukemaan kuvastoa. Teksti paljastui kauttaaltaan kehnoksi käännösyritelmäksi.

”Kotona on tärkeintä viihtyä ja nauttia olostaan. Joinakin iltoina siihen liittyy kiivasta kokkailua ja toisina vain leppoisaa löhöilyä ruudun ääressä. Jos tällainen asenne miellyttää, innostut taatusti uudesta kuvastostamme.”

Tässä katkelmassa huomioni kiinnittyi erityisesti pronominin ”siihen” epäselvään käyttöön sekä kummalliseen mainintaan ”asenteesta”. Mihin ”siihen” liittyy kiivasta kokkailua ja millaiseen ”asenteeseen” lukijan pitäisi mieltyä?

Sitten kuvastossa herätellään nostalgisia tunteita vetoamalla lapsuusmuistoihin:

”Kun olit lapsena matkalla parhaan kaverisi synttäreille, puhkuit varmasti odotusta.”

Synttärimatkan muistelun sijaan aloin pohtia, miten odotusta ”puhkutaan”. Yleensä suomen kielessä kun puhkutaan intoa tai innostusta, harvemmin odotusta. (Matkalla parhaan ystäväni synttäreille puhkuin intoa ja olin täynnä odotusta.)

Sen sijaan, että ruotisin sisustuskuvaston käännöspuoskarointia (”loputtoman uteliaisuutemme viimeisimmät hedelmät”) sen enempää, haluan vain nostaa esiin, miten surullista on, että taitavan kääntäjän työtä arvostetaan tällä konekäännösaikakaudella yhä vähemmän. Kehnoja käännöksiä pohtii myös suomentaja Kersti Juva elokuussa ilmestyneessä blogitekstissään. Hän arvelee, että ”kääntäjä” ei ole aina vaivautunut paneutumaan viestin merkitykseen, vaan on laittanut sanoja mekaanisesti peräkkäin siinä toivossa, että lukija ymmärtää. Tällainen vieraan kielen rakenteiden ja sanastojen apinointi synnyttää lauseita, joissa kieltä käytetään epäsuomalaisesti.

Joskus huonoa käännöstä perustellaan ajan tai rahan puutteella. Kuvaston julkaisseella huonekalujätillä olisi kuitenkin takuulla ollut varaa teettää tekstistään vivahteikas suomennos. Jatkan kuvaston katselua ja koetan uskoa, että

”Tämä kuvasto on puolellasi ja kaikenlaisia turhia odotuksia vastaan.”

Supistetun ajan toiminnan maksukäytännöt

geralt

Kuva: geralt (pixabay.com)

Kotimaisten kielten keskus on tehnyt vuosien ajan loistavaa työtä saadakseen viranomaisteksteistä ymmärrettävämpiä. Valitettavasti Kotuksen ohjeet eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia kaupunkeja – esimerkiksi jotkut kotikaupunkini viranomaisista näyttävät olevan autuaan tietämättömiä virkakielen karikoista. Tänään sain “varhaiskasvatuksen asiakasperheille” suunnatun kirjeen, jonka monimutkaisuus on vertaansa vailla. Virkamiehen huoneentaulun innoittamana olen listannut muutamia vinkkejä, joiden avulla kirjeestä saisi ymmärrettävämmän, selkeämmän ja vuorovaikutteisemman.

Miksi teksti tehdään?

Kirjoittajan pitää aina miettiä tekstinsä tarkoitus. Jos haluaa saada vastaanottajan tekemään jotakin, on annettava selkeitä ohjeita. Saamassani kirjeessä –  joka ilmeisesti on tarkoitettu ohjeistavaksi – ei ole yhtäkään käskymuodossa olevaa tee näin -lausetta. Sen sijaan kirje vilisee hämäriä passiivirakenteita, joissa kerrotaan “asiakasmaksun perusteena olevan tuntiportaan määräytymisestä”. Lisäksi kirjeessä käytetään etäännyttävää kolmatta persoonaa: “huoltaja varaa…”, “huoltajan tekemä hoitoaikailmoitus…” sen sijaan, että puhuteltaisiin vastaanottajaa suoraan (varaa, ilmoita, tee).

Lainaus kirjeestä:
“porras varataan koko toimintavuodeksi 1.8. – 31.7. Kuukausittaista tuntiporrasta voidaan kuitenkin tarkistaa ajalle 1.1.-31.7, mikäli huoltaja ilmoittaa muutoksesta 15.12. mennessä.”
“Ohjelmassa on mahdollista ilmoittaa vanhempien työstä, opiskelusta tai muista järjestelyistä johtuva lapsen säännöllinen vapaapäivä, jolloin lapsi ei käytä ko. päivänä lainkaan varhaiskasvatuspalvelua. Tällainen päivä merkitään ohjelmaan ennalta sovittuna vapaapäivänä, eikä päivä kuluta lapselle varattuja hoitotunteja.”

Muokattu ehdotus:
Y:n kaupunki on alkanut käyttää uutta hoitoaikajärjestelmää. Tässä kirjeessä saat ohjeet siitä, miten järjestelmä toimii.
1) Kirjaudu hoitoaikajärjestelmään osoitteessa XXX.fi.
2) Täytä hoitoaikalomake  joka kuukauden X päivään mennessä.
3) Ilmoita lomakkeella myös ne päivät, jolloin lapsenne ei tarvitse hoitoa.
jne.

Kenelle teksti on suunnattu?

Tekstin sanasto pitää valita sen mukaan, kenelle teksti on suunnattu. Monet kirjeessä vilisevät sanat (kuten “hoitoaikaperusteinen”, “tuntiporras”, “hoitoaikaporras” tai “maksuporras”) saattavat olla viranomaisille täysin selviä, kun taas tavallinen lukija putoaa portailta aika nopeasti. Huomiota herättävät myös kirjeen kapulakieliset ilmaukset. Sen sijaan, että puhuttaisiin hoidossa olevasta lapsesta, puhutaankin “varhaiskasvatuspalveluita käyttävästä lapsesta”. Viranomaisen näkökulmasta teksti saattaa tuntua neutraalilta, mutta lukijalle kirje herättää etäisen ja tylyn sävyn (“mahdollisia käyttämättä jääneitä tunteja ei hyvitetä”). Asiallinen teksti ottaa huomioon vastaanottajan näkökulman. Koska kyseessä on kirje, olisi tekstissä voinut hyödyntää kirjeelle tyypillisiä rakenteita. Mukana olisi voinut olla alku- ja lopputervehdys sekä suoria persoonallisia viittauksia vanhempien elämäntilanteeseen, esim.

Aloitus:
Tervehdys täältä varhaiskasvatusvirastosta!

Lapsenne on syksyllä mukana päiväkodissa/esikoulussa. Jotta hoitopäivät sujuisivat perheenne kannalta mahdollisimman sujuvasti, olemme koonneet tähän kirjeeseen ohjeita…

 Lopetus
Mukavaa syksyn jatkoa!

Mitä tekstistä voisi jättää pois?

Kirjeen teksti vaikuttaa enemmän muistilistalta viranomaiselle itselleen kuin ohjeistukselta vanhemmille. Taustatiedot ja asioiden väliset kytkennät eivät käy ilmi, vaan teksti poukkoilee hämmentävän epäloogisesti aiheesta toiseen. Lisäksi kirjeessä annetaan vastaanottajan näkökulmasta ylimääräistä tai peräti turhaa tietoa ammattislangilla, jonka merkitys ei aukea tavalliselle lukijalle. Esimerkiksi keskellä kirjettä on kolmen rivin mittainen kappale, jossa kerrotaan “sijoituspäätöksestä” ja “ohjelmasta” ilman, että kumpaakaan käsitettä on mainittu kertaakaan aiemmin.

Lainaus kirjeestä:
“Jos lapsen sijoituspäätös alkaa kuluvaa kuukautta seuraavan kuukauden puolella, on ohjelmassa siirryttävä ko. kuukauteen näytön oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta klikkaamalla. Muuten näytöllä on näkyvissä teksti, ettei tietoja löydy.”

Puhutaanko tässä nyt lastensuojeluun liittyvästä sijoituksesta vai normaalista päiväkotipaikasta? Entä mistä löytyy mystinen ohjelma, joka väärän klikkauksen jälkeen ilmoittaa, “ettei tietoja löydy”?

Hyvä perusohje viranomaiselle on: lyhennä aina, kun voit. Usein havainnolliset kaaviot, kuviot ja luettelot toimivat paremmin kuin pitkät sanalliset selvitykset.

***

Hyvä viranomaisteksti on selkeä, ymmärrettävä ja tilanteeseen sopiva. Lisäksi se ottaa lukijan huomioon niin, että viranomaistekstin luettuaan lukija tietää, mitä tehdä. Luulenpa, että “varhaiskasvatuksen asiakasperheistä” yksikään ei tämän kirjeen luettuaan tiedä, mitä häneltä odotetaan.

Kun lähteenä on leffa

jackmac34_pixabay
Kuva: Jackmac34 (pixabay.com)

Eräs opiskelijani pohti, miten elokuvien lähdetiedot merkitään opinnäytetyöhön. Pitääkö näkyviin laittaa tuottaja, ohjaaja vai tuotantoyhtiö? Tämä on hyvä kysymys, sillä Metropolian ohjeissa tästä on vain lyhyt maininta. Perusohjeena on, että kun teos on useiden henkilöiden yhteistyön tulos, voidaan lähdeluetteloon merkitä ensimmäiseksi teoksen nimi. Tämä ohje pätee etenkin televisio-ohjelmissa, radio-ohjelmissa ja elokuvissa, joissa on joskus vaikea nimetä päätekijää tai päätekijöitä.

Mitä muuta sitten olisi hyvä laittaa näkyviin? Nimen jälkeen näkyviin laitetaan julkaisu- tai esitysvuosi, ohjelman toimittaja tai elokuvan ohjaaja, tuottaja(t), (mahdollisesti epäselvissä tapauksissa) dokumentin laji (siis elokuva/radio-ohjelma/tv-ohjelma) ja lopuksi vielä esityspaikka. Siis tähän tapaan:

Elokuva:
Reindeerspotting – pako joulumaasta 2010. Ohjaus Joonas Neuvonen. Tuottajat Jesse Fryckman ja Oskari Huttu. Tuotantoyhtiö Bronson Club. Ensi-ilta Tampereen 40. kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla huhtikuussa 2010.

Tekstiviite:
(Reindeerspotting – pako joulumaasta 2010.)

TV-ohjelma:
Silminnäkijä: Hunajainen ase 2013. Tuottaja: Hannele Valkeeniemi. Dokumentti. Esitetty Yle TV2:ssa 26.9.2013.

Tekstiviite:
(Silminnäkijä: Hunajainen ase 2013.)

Radio-ohjelma:
Valta kuuluu sille, joka saa pitää puhetta 2016. Toimittaja Jari Sarasvuo. Esitetty Yle Puheessa 16.5.2016.

Tekstiviite:
(Valta kuuluu sille, joka saa pitää puhetta 2016.)

Nettiaikakaudella melkein mitä tahansa elokuvia löytyy laittomasti netistä (>huoh<). Sanomattakin lienee selvää, että lähdeluetteloon ei merkitä linkkejä näihin mahdollisesti laittomiin Youtube-versioihin.

 

Tekstiviite ja sivunumerot

Pexels_pixabay
Kuva: Pexels (pixabay.com)

Tänä keväänä opinnäytetöiden tekijät ovat merkinneet lähdeviitteitä kiitettävästi: lähdeviitteitä on näkyvissä muuallakin kuin kappaleen lopussa, nettilähteisiin on tehty kunnolliset viittaukset ja lakiviitteet ovat kohdillaan, hienoa! Yksi asia kaipaa kuitenkin vielä vähän viilausta: silloin tällöin tekstiviitteistä puuttuvat sivunumerot. Perussääntönä on, että tekstiviitteeseen merkitään 1) tekstin tekijän sukunimi (tai tekijöiden sukunimet), 2) teoksen tai tekstin julkaisuvuosi sekä 3) ne sivunumerot, joissa referoitava tai siteerattava asia on alun perin mainittu. Siis tähän tapaan:

Kvalitatiivinen aineisto on rikasta – se on näyte vastaajien omasta kokemusmaailmasta, jolloin sen tulkintamahdollisuudetkin ovat suuret (Alasuutari 2001: 88–89).

On vain kaksi tapausta, jolloin sivunumeroita ei tarvitse merkitä. Ensimmäinen tapaus on sellainen, jossa kirjoittaja viittaa koko tekstiin/julkaisuun/kirjaan, ei siis mihinkään yksittäiseen kohtaan. Esimerkiksi näin:

Haapanen ja Passi (2016) tarkastelevat opinnäytetyössään sitä, millaisia rooleja lastentarhanopettajat antavat itselleen ja työlleen osana pakolaislapsen kotoutumisen prosessia.

Koska lainauksessa kerrotaan opinnäytetyön päätehtävä, ei tekstiviitteeseen tarvitse merkitä sivunumeroita. Tässä esimerkissä viitemerkintä on upotettu osaksi virkettä, jolloin suluissa mainitaan vain tekstin julkaisuvuosi, ei siis uudelleen tekijöitä.

Toinen tapaus, jolloin sivunumerot voi jättää merkitsemättä, on tapaus, jossa lainataan verkkodokumenttia, johon ei ole merkitty sivunumeroita – näin on usein laita lehdistötiedotteissa tai järjestöjen verkkosivuilla. Esimerkiksi näin:

Suomessakin turvapaikanhakijamäärät olivat voimakkaassa kasvussa vuonna 2015, ja sisäministeriö (2016) ilmoitti, että vuonna 2015 Suomeen saapui 32 478 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2014 koko vuoden hakijamäärä oli vain 3 651 (Maahanmuuttovirasto 2015).

Tässä katkelmassa lähteinä ovat sisäministeriön verkkosivu ja Maahanmuuttoviraston lehdistötiedote. Kummassakaan alkuperäisessä lähteessä ei ole näkyvillä sivunumeroita, joten niitä ei keksitä viitteeseenkään. (Jos aloit ihmetellä, miksi sisäministeriö kirjoitetaan pienellä ja Maahanmuuttovirasto isolla, voit käydä tutustumassa Kielitoimiston ohjepankkiin.)

Jos kirjoittaja lainaa selvästi jostakin kirjasta yksittäistä kohtaa, mutta jättää sivunumerot merkitsemättä, lukijalle  – joka saattaa olla opinnäytetyön arvioija – herää helposti epäilys, ettei kirjoittaja ole välttämättä itse viihtynyt alkuperäisen lähteen äärellä. Ehkä lainaus onkin lainauksen lainaus netistä löytyneestä luentomateriaalista, artikkelista tai opinnäytetyöstä? Mitä tarkempi lähdeviitetekniikka, sitä luotettavampi teksti.

Kielenhuoltoa, osa 2

Kuva: EK

Kuva: EK

Tässä toinen osa postaukseeni aloittelevan kirjoittajan tyypillisimmistä virheistä. Kirjoitus perustuu puhtaasti omiin havaintoihini.

1. Sananvalinta ja asiatyyli 

Hyvä asiatyyli on neutraalia, johdonmukaista ja havainnollista. Puhekieliset ilmaukset eivät kuulu asiatyyliin. Seuraavat esimerkit puhukoot puolestaan.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Ikääntyvä väestö on kokonsa puolesta myös tulevaisuudessa pitkäikäisempää ja jo elinajan ennusteen perusteella vanhuspalveluiden asiakkaita nykyistä pidempään.
MUOKATTU TEKSTI:
Elinajanodotteen perusteella väestö elää tulevaisuudessa entistä kauemmin ja tarvitsee myös vanhuspalveluita nykyistä pidempään.

ALKUPERÄINEN TEKSTI:
Kolmannen sektorin työt ovat usein pienempien yhdistysten pyörittämiä, jolloin sosionomit tekevät paljon myös yhdistyksen pyörittämiseen liittyviä töitä.
MUOKATTU TEKSTI:
Kolmannella sektorilla sosionomeja työllistävät erityisesti pienet yhdistykset, joten sosionomit saattavat tehdä myös erilaisia yhdistysten hallintoon liittyviä töitä.

Joskus opiskelijat protestoivat neutraalia tyyliä vastaan väittämällä, ettei neutraaliin tyyliin kirjoitettu teksti voi olla kiinnostava tai persoonallinen. Tästä asiasta olen eri mieltä. Neutraali tyyli ei tarkoita tylsää ja tavanomaista, vaan tyyliä, jossa tekstin kieliasu ja sananvalinnat eivät vie lukijan huomiota pois itse asiasta. (Vrt. edelliset esimerkit! Ensimmäisessä esimerkissä lukija jää todennäköisesti ihmettelemään ikääntyneiden kokoa sen sijaan, että pohtisi vanhuspalveluiden riittävyyttä.)

2.     Kapulakieli 

Anja Alasilta kirjoittaa kapulakielestä mainiosti blogissaan. Sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä kapulakielen kitkemiseen. Yksi yleisimpiä kapulakielisyyksiä on substantiivityyli, jossa kuvaileva verbi korvataan substantiivilla (siis esim. verbin –minen-muodolla). Myös sellaiset ilmaukset kuin suhteen, riippuen ja osalta pesiytyvät helposti kapulakieleen.

ALKUPERÄINEN:
Osaamiseen liittyy myös vanhenemisen tunteminen fyysisenä ilmiönä, ja esimerkiksi lääkehoidon vaikutuksen tuntemus suhteessa käyttäytymiseen.
MUOKATTU:
On hyvä tuntea vanhenemiseen liittyvät fyysiset muutokset ja tietää, miten esimerkiksi lääkkeet vaikuttavat käyttäytymiseen. 

3. Sanajärjestys

Suomen kielen sanajärjestys ei ole vapaa, vaikka joskus niin väitetäänkin. Sanajärjestyksellä ilmaistaan erilaisia vivahteita ja painotuksia ilman, että lauseen perusmerkitys muuttuu. Yleensä sanajärjestys on SVO eli subjekti, verbi ja objekti. Jos tätä järjestystä muuttaa, lause saa erilaisia painotuksia. Kummallinen painotus vie lukijan huomion helposti pois asiasta, minkä vuoksi sanajärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota.

ALKUPERÄINEN:
Onneksi mahdollisuus ulkomaille töihin siirtymisessä on myös.
MUOKATTU:
Onneksi on mahdollisuus lähteä töihin myös ulkomaille.  

ALKUPERÄINEN:
Tavoitteet yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla ovat usein samat ja lainsäädäntö ohjaa niitä samalla tavalla kuin kunnallisellakin puolella.
MUOKATTU:
Yhdistys- ja säätiöpohjaisilla nuorisokodeilla on usein samat tavoitteet kuin kuntienkin ylläpitämillä nuorisokodeilla. Lisäksi niitä kaikkia ohjaa sama lainsäädäntö.

4. Epäsymmetria 

Epäsymmetria tarkoittaa, että tekstissä rinnastetaan kaksi eri tyyppistä asiaa, esim. eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja tai erilaisia verbimuotoja. Seuraavassa virkkeessä on monenlaista epäsymmetriaa, minkä vuoksi virke kaipaa perusteellista muokkausta:

ALKUPERÄINEN:
Ensikoti tukee perheitä, jotka painivat monien erilaisten ongelmien ja elämäntilanteiden kanssa; kuten esimerkiksi päihdeongelmat, yksinäisyys, maahanmuuttajaperheet, teiniäidit, synnytyksen jälkeinen masennus tai perheväkivalta.
MUOKATTU:
Ensikoti tukee perheitä, joilla on erilaisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, päihdeongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta tai perheväkivaltaa. Tukea tarjotaan tarvittaessa myös esimerkiksi maahanmuuttajaperheille tai teiniäideille. 

5. Epäselvä virke 

Selkeä kieli kertoo selkeästä ajattelusta. Jos kirjoittaja ei itsekään tiedä mitä ajatella, ei lopputuloksesta voi tulla kovin selkeää. Hyvä perusohje on, että jos teksti toimii ääneen luettuna, se toimii myös kirjoitettuna. Lue siis ääneen, mitä olet kirjoittanut; kuuntele ja maistele tekstiäsi. Jos et itsekään ymmärrä, mitä haluat sanoa, sitä eivät taatusti ymmärrä muutkaan. Teksti kannattaa AINA antaa opiskelukaverin/puolison/tyttöystävän/pikkuveljen luettavaksi ennen palautusta. Vaikka maallikko ei välttämättä osaa sanoa, mistä tekstin epäselvyys syntyy, hän kuitenkin tunnistaa epäselvät kohdat, joita voit sitten muokkailla erilaisten kirjoitusoppaiden avulla sujuvammiksi.

ALKUPERÄINEN:
Näin ollen pienen järjestön toiminnan ylläpitäminen on usein vaativampaa kuin julkisella sektorilla, sillä siellä virat ovat useammin sidottu työnantajaan työmuodon sijasta. Yhdistystoiminnassa sen kaikki toimijat antavat kasvonsa yhdistykselle jokaiseen suuntaan.

Esimerkki jää niin epäselväksi, että en edes yritä muokata sitä. Olen varma, että jos kirjoittaja olisi luetuttanut tekstinsä kaverillaan ennen palautusta, olisi tämäkin tekstipätkä tullut muokattua uuteen uskoon.

Netistä löytyy runsaasti apua kirjoittamiseen. Esimerkiksi Kielijelppi opastaa monenlaisessa kirjoittamisessa, Alivaltiosihteerin virallisessa kielikoulussa voit huoltaa kieltäsi ja Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta voit tarkistaa uusimmat kielenhuollon ohjeet ja suositukset.