Kuva: PDPics (pixabay.com)
Kielitoimiston sanakirja on jokaisen opiskelijan ja kirjoittajan verraton apuväline. Ilmaiseksi verkossa saatavilla olevasta sanakirjasta voi tarkistaa eri sanojen kirjoitusasuja, käyttöyhteyksiä, merkityksiä, taivutusta sekä sitä, millaiset sanat ovat kielessämme tavallisia ja vakiintuneita. Sanakirjaa voi hyödyntää myös esimerkiksi synonyymisanakirjana: jos on vaikkapa käyttänyt jo muutaman kerran verbiä ”huomata”, eikä heti keksi, millä samaa tarkoittavalla verbillä sen voisi tekstissään korvata, Kielitoimiston sanakirja antaa hetkessä useita vaihtoehtoja: havaita, erottaa, saada selville, keksiä, panna merkille; oivaltaa, käsittää, ymmärtää, tajuta, älytä, todeta.
Sanakirja kertoo myös sanojen tyylisävystä, eli siitä, onko ilmaus esimerkiksi ”arkikielinen”, ”leikillinen”, ”halventava” tai ”vanhentunut”. Luonnehdinnat eivät kuitenkaan ole suosituksia siitä, millaisissa yhteyksissä eri sanoja tulisi käyttää. Pikemminkin luonnehdinnat ovat deskriptiivisiä, kuvailevia, ja kertovat kielenkäyttäjälle, millaisissa yhteyksissä sanoja yleisimmin käytetään. Käyttöyhteyden tietäminen taas auttaa kirjoittajaa ennakoimaan, miten sanoja tekstissä todennäköisimmin tulkitaan, ja näin valitsemaan käyttöyhteyteen sopivimman sanan. Sanakirjan ajankohtaisuudesta kertoo se, että vuonna 2017 julkaistua versiota päivitettiin heti vuonna 2018 niin, että mukaan lisättiin lähes 650 uutta sana-artikkelia ja muutoksia tehtiin yli 1 100 artikkeliin. Sanakirjatyöstä voi lukea lisää Kielikellosta.
Olen monesti kuullut väitteen, jonka mukaan jotakin ”sanaa ei ole olemassa, jos sitä ei löydy sanakirjasta”. Tämä on harhaluulo, sillä Kielitoimiston sanakirja ei ole virallisesti hyväksyttyjen sanojen luettelo. Kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja, vanhat sanat saavat uusia merkityksiä, jotkut sanat vanhentuvat, sanojen tyylisävyt muuttuvat, merkityskentät laajenevat tai vanhat sanat voivat palata uudelleen käyttöön. Sanakirjaan näitä muutoksia päivitetään ahkerasti, mutta mikään sanakirja ei voi pysyä aivan ajan tasalla, sen verran ketteriä me kielenkäyttäjät olemme. Lisäksi uudet ilmaukset hyväksytään sanakirjaan vasta, kun nähdään, alkavatko ne vakiintua. Tämän takia esimerkiksi mediassa heinäkuussa 2018 ahkerasti käytettyä ”Trumputin”-sanaa ei toistaiseksi löydy sanakirjasta, vaikka se onkin käyttökelpoista suomea.
Kielikuraattori 