Suomea suomeksi: Miksi maku taipuu muotoon maun mutta laku muotoon lakun?

shirley_pixabay_lakut

Kuva: Shirley (pixabay.com)

Pari päivää sitten radiossa toimittaja kertoi säästä ja alkoi epäröidä utu-sanaa taivuttaessaan: ”heikko näkyvyys udun…tai utun vuoksi.” Toimittajan epäröinti johtui suomen kielen erikoisuudesta, jota kutsutaan astevaihteluksi. Se tarkoittaa, että monissa sanoissa (mutta ei kaikissa) konsonanteilla on heikko ja vahva aste, esim. matto – maton, mato – madon. Utu-sana esiintyy puheessa niin harvoin, että toimittajan kielikorva ei heti tunnistanut, että sana kuuluu normaalin astevaihtelun piiriin, siis utu – udun.

Kvantitatiivinen astevaihtelu tarkoittaa geminaattaklusiilin (kk, pp, tt) vaihtelua yksinäisklusiilin (k, p, t) kanssa, ja kvalitatiivisella astevaihtelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksinäisklusiili vaihtelee toisen konsonantin tai konsonantin kadon kanssa (esim. ampua – ammun, taika – taian). Astevaihtelun pääsääntö on, että avotavussa eli vokaaliloppuisessa tavussa on vahva aste (matto) ja umpitavussa eli konsonanttiloppuisessa tavussa heikko aste (maton). Ulkomaalaisille hankaluuksia syntyy siitä, että tästä pääsäännöstä on monia poikkeuksia. Suomalaisille hankaluutta saattaa aiheutua siitä, että monet nuoret lainasanat, henkilönnimet sekä hoivakielen ja slangin sanat jäävät astevaihtelun ulkopuolelle.

Hyvä muistisääntö on, että kvalitatiivinen astevaihtelu on lainasanoissa harvinaista. Emme sano auto – *audon, muki – *mu´in tai laku – *laun. Kvantitatiivinen astevaihtelu (kakku – kakun -tapaukset) taas säilyy usein niin laina- kuin slangisanoissakin, esim. donkata – donkkaan tai punkku – punkun. Aivan aukoton muistisääntö tämä ei tietenkään ole, niin kuin ei mikään muukaan sääntö, kun on kielestä kysymys. Ainakin minä tapaan ystäväni aina Stokkan kellon alla.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Suomea suomeksi: Miksi maku taipuu muotoon maun mutta laku muotoon lakun?

  1. Liisa Häme

    Taannoin ei Suomen Kuvalehden kirja-arvostelija osannut astevaihtelua Riika – Riian ja Riiassa. Noloa.

    Vastaa
    1. eveliinakorpela2015 Kirjoittaja

      Onhan se noloa, mutta mokalle on syynsä: kirjoittaja on varmaan sekoittanut Riian sellaisiin nimiin, jotka eivät ole mukautuneet suomen kieleen ja joissa ei sen vuoksi ole astevaihtelua, esim. Brigitte – Brigitten (ei siis Brigiten). Sekin on mahdollista, että kirjoittajan kielikorvaa sekoittaa kaksoiskonsonantillinen Riikka, jonka taivutusmuodot ovat Riikan ja Riikalle. Riika taipuu kuitenkin ihan samaan tapaan kuin siika- tai piika-sanat. Niitä Suomen Kuvalehden kirja-arvostelijakaan ei varmaan edes vahingossa taivuttaisi *piikassa tai *siikassa!

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s