Lain nimessä

Kuva: pixabay.com

Kuva: pixbay.com

Sosiaalialan opinnäytetöissä viitataan usein lakeihin ja asetuksiin. Koska niihin tehtävät viittaukset eivät ole aivan yksiselitteisiä, päätin käydä niitä läpi vielä tässä blogissa. Nämä ohjeet on räätälöity ensisijaisesti Metropolian opiskelijoille, ja ohjeissa on vedetty joitakin mutkia suoriksi: funktionaalisuus ennen kaikkea! Vaikka lakiviitteiden merkintätavat eroavatkin eri oppilaitoksissa, missään ei hyväksyttäisi näin ylimalkaista viittausta (jonka nähtyäni päätin, että nyt on lakipostauksen aika): Finlex 2014. Finlex on oikeusministeriön omistama julkinen ja maksuton Internet-palvelu, ja sitä kautta pääsee kätevästi lukemaan lakitekstejä, mutta tekstiviitteeseen sitä ei laiteta.

Kun tekstissä viitataan lakiin, viitteeseen laitetaan lain nimi, vuosiluku, jolloin laki on annettu (mutta ei välttämättä tullut vielä voimaan) sekä säädösnumero:

Henkilötietojen ja arkaluonteisten asioiden käsittelystä määrätään laissa (Henkilötietolaki 1999/523).
TAI
Henkilötietolaki (1999/523) määrää, mitkä asiat ovat arkaluonteisia ja miten henkilötietoja saa käsitellä.

Kun viittaus tehdään tiettyyn pykälään, tekstiviitteeseen laitetaan näkyviin myös pykälä:

Lain mukaan arkaluonteista tietoa, esimerkiksi henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiansa sosiaalihuollon palveluita, saa käsitellä vain henkilön omalla suostumuksella (Henkilötietolaki 1999/523 § 12).

Lähdeluetteloon laki merkittäisiin näin:

Henkilötietolaki 1999/523. Annettu Helsingissä 22.4.1999.

Jos haluaa helpottaa lukijaa ja ohjata hänet lähdeluettelon kautta helposti lain äärelle, voi lähdeluetteloon lisätä myös verkko-osoitteen:

Henkilötietolaki 1999/523. Annettu Helsingissä 22.4.1999. Saatavilla sähköisesti osoitteessa <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523.>

Lakeihin tulee jatkuvasti muutoksia, mutta jos opinnäytetyössä viitataan ajantasaiseen lakiin, ei viitteeseen tarvitse laittaa näkyviin alkuperäistä lakia tai julkaisemisen jälkeen lakiin tehtyjä muutoksia. Sekin on hyvä muistaa, että vaikka pitkiä suoria sitaatteja on muuten syytä välttää, kannattaa lakeja usein lainata sanatarkasti, niin ettei tekstin alkuperäinen merkitys muutu. Lyhyissä lainauksissa sitaatti osoitetaan lainausmerkeillä, pitkissä (yli kolmen rivin mittaisissa) lainauksissa suoran lainauksen voi osoittaa typografisin keinoin, esimerkiksi pienentämällä ja sisentämällä lainatun tekstin, jolloin ei tarvita lainausmerkkejä.

Dura lex, sed lex. Laki on kova, mutta se on laki.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s