Hulkkosen Paula on tutkinut kirjassaan…

freeimages_porah_kirjat

Kuva: porah (freeimages.com)

Opinnäytetyön pohjalla on aina aiempia tutkimuksia, teoriataustaa, muita opinnäytetöitä ja monia metodisia ratkaisuja, jotka pitää osata perustella kirjallisuuteen nojaten. Se, miten noihin muihin tutkimuksiin viitataan, onkin sitten oma taiteenlajinsa, jota olen käsitellyt tässäkin blogissa moneen kertaan. Tällä kertaa keskityn siihen, miten aiempaan tutkimukseen viitatessa on yleensä tärkeää nostaa pääosaan tulokset, ei siis tutkimuksen muotoa sinänsä – tai tutkijaa etunimineen. Olen lähiaikoina törmännyt useaan opinnäytetyöhön, jossa kirjoittaja viittaa aiempiin tutkimuksiin siten, että nostaa pääosaan väitöskirjan, tutkijan etunimineen, artikkelin tai hankkeen, siis tähän tapaan:

  • Väitöskirjassaan Anelma Kuusinen (2013) keräsi lomaketutkimuksella tietoja yli 700 pietarilaiselta lapselta siitä, miten…
  • Eräässä kirjoittamassaan artikkelissa Sanelma Tiensuu (2002: 5) pohti, minkä vuoksi…
  • Aiheesta X on toteutettu monta hanketta, esimerkiksi Y-hanke, Z-hanke ja W-hanke. Hankkeisiin saatiin rahoitusta Ö:ltä ja L:ltä, ja ne toteutettiin vuosina 2012–2014.
  • Kirjassaan Hulkkosen Paula [sic] tarkasteli erilaisia tapoja

Tieteellisessä tyylissä tutkijaan ei yleensä viitata muulla kuin sukunimellä (poikkeuksena ne tutkijat, joilla on paljon sukunimikaimoja samalla alalla, jolloin etunimen käyttö erottaa heidät muista) eikä tapana ole nimetä tutkijan tekstiä väitöskirjaksi, tutkimukseksi, artikkeliksi tai lehtijutuksi. Se, millaisesta lähteestä on kysymys, selviää lukijalle kyllä lähdeluettelosta. Aiemmin samasta aiheesta tehtyjen hankkeiden rahoittajiakaan ei ole tapana luetella; jos lukija on niistä kiinnostunut, hän voi itse käydä lukemassa hankeraportin. Sekin on tärkeää muistaa, että toisten tutkimustuloksiin viitatessa oletetaan niiden pitävän ajattomasti paikkansa, jolloin oikea aikamuodon valinta olisi preesens (tai joissain tapauksissa perfekti). Edellä olevat viittaukset voisikin muotoilla näin:

  • Kuusinen (2013) on tutkinut sitä, miten…
  • Tiensuu (2002: 5) pohtii, minkä vuoksi…
  • Aiheen X ajankohtaisuudesta kertoo sekin, että aiheesta on toteutettu monia hankkeita (Y-hanke 2012; Z-hanke 2013; W-hanke 2014).
  • Hulkkonen (2014) tarkastelee erilaisia tapoja…

Lähteen laji on tärkeä silloin, kun sitä halutaan korostaa. Voi esimerkiksi kertoa, mitä aiheesta sanotaan alan oppikirjoissa, joissa tieto on usein tiivistettyä ja yksinkertaistettua:

  • Oppikirjoissa (ks. esim. Aho 2002; Salo 2012; Virtanen 2014) aihetta X käsitellään usein…

Aiheen ajankohtaisuutta taas voi perustella sillä, millaisilla foorumeilla aiheesta on käyty keskustelua:

  • Aiheesta on käyty paljon keskustelua sanomalehdissä (esim. Hulkkonen 2014; Vartiainen 2014; Keinänen 2014), internetissä (esim. Heinänen 2014; Kuusinen 2014; Karttunen 2014) ja alan ammattilehdissä (esim. Veräjä 2012; Harjuviita 2013; Siitonen 2014).

Se, että tutkijaan viitataan tekstissä pelkällä sukunimellä, on mielestäni myös osoitus demokratiasta. Etunimestä kun voi päätellä kirjoittajan sukupuolen – ja joskus jopa iän. Mitä luulet, kumpi seuraavista henkilöistä on vanhempi: Raimo vai Jimi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s