Näin palautetuntia EI kannata aloittaa

Kuva: EK

Kuva: EK

Aloitin tällä viikolla kurssin lopussa palautetunnin huonoimmalla mahdollisella tavalla (mikä lienee osoitus siitä, että olin syysloman tarpeessa). Nostin ryhmän tuotokset (iso pino papereita) pöydälle, huokaisin raskaasti ja sanoin vakavana: ”Odotin teiltä paljon enemmän.” Tunnelma oli välittömästi pilalla. Ryhmä koki epäonnistuneensa − vaikka oikeasti olin antanut kaikille vähintään hyvän arvosanan eli kolmosen! Myöhemmin nostin teksteistä esiin monia vahvuuksia, mutta ryhmäläiset ottivat kehut vastaan epäuskoisen laimeasti: ”Sanot vaan…”

Oli totta, että olin odottanut ryhmältä enemmän. Joukossa oli monia hyviä kirjoittajia, taitavia ryhmänvetäjiä ja motivoituneita opiskelijoita. Omat tuntemukseni eivät kuitenkaan olisi saaneet nousta tilanteessa ykköseksi. Minun olisi pitänyt lähteä kannustavasti ja rakentavasti liikkeelle siitä, mikä teksteissä oli hyvää. Sen jälkeen olisin voinut oivalluttavien kysymysten ja havainnollisten esimerkkien kautta lähteä purkamaan tekstien kehityskohteita niin, että opiskelijat olisivat itse keksineet, miten olisivat voineet tehdä töistä vieläkin parempia.

Tilanteessa kävi myös ilmi, että opiskelutehtävä piti tehdä valtavassa kiireessä monien kalmanlinjojen iskiessä päälle. Arvosanaan tällaiset stressaavat ympäristötekijät eivät tietenkään saa vaikuttaa (hyvä tehtävä on hyvä, ei erinomainen, vaikka se olisikin tuotettu lyhyessä ajassa paineen alla), mutta siihen, miten rakennan palautteeni, kontekstilla on vaikutusta. Olisin voinut esimerkiksi tuoda palautetunnin alussa esiin sen, että opiskelijat ovat kovan paineen alla, monien oppimistehtävien ja tenttien keskellä, suoriutuneet annetusta tehtävästä hyvin!

Risto Ahonen ja Sirke Lohtaja-Ahonen (2011) tuovat mainiossa kirjassaan Palaute kuuluu kaikille havainnollisesti esiin sen, miten palaute on viestintää, ei johtamista. Vaikuttava palaute on heidän mukaansa tarkkaa ja suoraa. Se on kuitenkin aina myös kohteliasta. Palautteen tavoitteena on auttaa toista kehittymään ja ottamaan vastuu käyttäytymisestään.

Niinpä. Omista negatiivisista tunnereaktioista kertominen palautetilanteessa ei ole rakentavaa. Lopulta tunnereaktiot kertovat enemmän minusta kuin opiskelijoiden teksteistä.

Lähde: Ahonen, Risto − Lohtaja-Ahonen, Sirke 2011. Palaute kuuluu kaikille. Helsinki: Infor.

Mainokset

One thought on “Näin palautetuntia EI kannata aloittaa

  1. Paluuviite: Palaute punaisista puukengistä | Kielikuraattori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s